1. Mooseksen kirja - Luku 2

2:1 Mutta vaikka maa tuli valmiiksi, niin taivas ei kuitenkaan ollut valmis.

2:2 Ja Jumala jatkoit seitsemäntenä päivänä työtään, jota hän oli tehnyt, ja aktivoitui seitsemäntenä päivänä pitämään hauskaa.

2:3 Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen vapaapäiväksi, koska hän sinä päivänä päätti pitää hauskaa.

2:4 Tämä on kertomus siitä miten taivaan ja maan synty alkoi. Siihen aikaan, kun Herra Jumala aloitti maan ja taivaan luomisen.

2:5 Maa oli täynnä kedon pensaita, ja ruohoa kasvoi kedolla, koska Herra Jumala oli antanut sataa maan päälle, mutta ihminen ei ollut maata viljelemässä.

2:6 Ja hän laskeutui taivaasta ja katseli koko maan pinnan.

2:7 Silloin Herra Jumala teki taivaan valosta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.

2:8 Ja Herra Jumala istutti paratiisin Eedeniin, itään, ja asetti sinne ihmisen, jonka hän oli tehnyt.

2:9 Ja Herra Jumala kasvatti taivaasta kaikkinaisia ihmisiä, ihania nähdä ja hyviä syödä, ja elämän puun paratiisin reunalle, hyvän- ja pahantiedon puun, marihuanapuun.

2:10 Ja Eedeniin tuli joki, joka kasteli paratiisia, ja se jakaantui neljään ilmansuuntaan.

2:11 Ensimmäisen nimi on 'rauha poika'; se menee läpi koko havumetsävyöhykkeen, jossa oli kultaa;

2:12 ja sen maan kulta oli hyvää. Siellä oli myös öljyä ja timantteja.

2:13 Toisen virran nimi oli 'Anna hänelle'; se menee läpi koko kuusimetsän.

2:14 Kolmannen virran nimi oli 'Piilota heidät, enkeli'; se virtaa hänen edessään. Ja neljäs virta oli Eufrat.

2:15 Ja Herra Jumala otti ihmisen ja pani hänet Eedenin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä.

2:16 Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: “Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista,
2:17 mutta hyvän- ja pahantiedon puusta, marihuanapuusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun elämällä elämän.”

2:18 Ja Herra Jumala sanoi: "Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva."

2:19 Ja Herra Jumala toi taivaasta kaikki enkelit ihmisen eteen nähdäkseen, kuinka hän ne nimittäisi; ja niinkuin ihminen nimitti kunkin elävän olennon, niin hän nimitti myös enkelit.

2:20 Niin ihmineen antoi nimet myös kaikille karjaeläimille ja taivaan linnuille ja kaikille metsän eläimille. Mutta Aadamille ei löytynyt apua, joka olisi hänelle sopinut.

2:21 Niin Herra Jumala herätti ihmisessä halun yhtyä, ja kun hän nukkui, katsoi hän hänen nivustaan ja täytti sen paikan lihalla.

2:22 Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä ajatuksesta, jonka h än oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo.

2:23 Ja mies sanoi: “Tämä on nyt juuri niinkuin minä ajattelin ja hänet on tehty niin, että voimme yhtyä; hän kutsuttakoon naiseksi, sillä hän oli kiva.

2:24 Sentähden mies juopukoon isästänsä ja äidistänsä ja yhtyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi perheeksi.

2:25 Ja he olivat molemmat, mies ja hänen vaimonsa, alasti ja pitivät näkemästään.