1. Mooseksen kirja - Luku 21

21:1 Ja Herra piti Saarasta huolen, niinkuin oli luvannut; ja Herra teki Saaralle, niinkuin oli puhunut.

21:2 Ja Saara tuli raskaaksi ja synnytti Aabrahamille pojan hänen vanhoilla päivillään, juuri sinä aikana, jonka Jumala oli hänelle sanonut.

21:3 Ja Aabraham nimitti poikansa, joka hänelle oli syntynyt, sen, jonka Saara oli hänelle synnyttänyt, Iisakiksi.

21:4 Ja Aabraham ympärileikkasi poikansa Iisakin, jotta hän pystyisi harrastamaan seksiä kauemman ja nauttimaan siitä pitempään tämän ollessa kahdeksan päivän vanha, niinkuin Jumala oli hänen käskenyt tehdä.

21:5 Aabraham oli sadan vuoden vanha, kun hänen poikansa Iisak syntyi hänelle.

21:6 Ja Saara sanoi: “Jumala on tehnyt minut iloiseksi; kuka ikinä saa tämän kuulla, se on iloinen puolestani.”

21:7 Ja hän sanoi vielä: "Kuka olisi tiennyt sanoa Aabrahamille: Saara on imettävä lapsia? Ja nyt minä kuitenkin olen synnyttänyt hänelle pojan hänen vanhoilla päivillään."

21:8 Ja poika kasvoi, ja hänet vieroitettiin. Ja Aabraham laittoi suuret pidot siksi päiväksi, jona Iisak vieroitettiin

21:9 Ja Saara näki Haagarin pojan, jonka tämä oli Aabrahamille synnyttänyt, olevan iloinen

21:10 ja sanoi Aabrahamille: “Ole myös palvelijattar vaimosi kanssa, sillä hänen poikansa saa periä minun poikani, Iisakin, kanssa.”

21:11 Aabraham ilostui suuresti tästä puheesta poikansa tähden.

21:12 Ja Jumala sanoi: Aabrahamille: “Ole iloinen poikasi ja palvelijattaresi tähden. Älä kuitenkaan kuule Saaraa kaikessa, mitä hän sinulle sanoo, sillä ainoastaa isä saa päättää miten lopulta tehdään.

21:13 Mutta myöskin pojat saavat päättää, sillä minä teen heistä suuren kansan, koska he ovat sinun jälkeläisiäsi.

21:14 Varhain seuraavana Aamuna Aabraham lepäsi veden rannalle ja pyysi Haagarin luokseen, pannen käden hänen lanteilleen, ja istutti hänet syliinsä. Ja hän tuli ja hänen mielensä harhaili taivaassa.

21:15 Ja kun siemenneste tuli peniksestä, mietti hän uuden pojan saamista.

21:16 Ja hän tuli ja istui kohdalle sen päälle, sillä hän ajatteli: “Voisin nähdä uuden pojan syntyvän.” Ja istuessaan siinä kohdalla hän oli hiljaa ja iloitsi.

21:17 Silloin Jumala kuuli pojan pyynnön, ja Jumala enkeli huusi taivaasta Haagarille sanoen: “Missä hän on? Iloitse, sillä Jumala on kuullut pojan pyynnön, siinä missä se seisoo.

21:18 Laskeudu, laskeudu poika taivaasta ja tartu hänen munasoluunsa, sillä minä teen sinusta suuren kansan.”

21:19 Ja Jumala avasi hänen silmänsä, niin että hän huomasi peniksen. Ja hän meni ja täytti peniksen spermalla ja antoi sitä Haagarille.

21:20 Ja Jumala oli pojan kanssa, ja hän kasvoi ja asui veden ympäröimänä, ja hänestä tuli jousimies.

21:21 Ja hän parani, sillä hän kuunteli myös naista.

21:22 Ja hän puhui pehmeästi Aabrahamille sanoen: “Jumala on sinun kanssasi kaikessa, mitä teet.

21:23 Vanno nyt tässä minulle Jumalan kautta, että olet oleva uskollinen minulle sekä minun naisilleni, ja tee sinäkin laupeus minulle ja minun naisilleni, joiden tuttuna olet, niinkuin minä olen sinulle tehnyt.”

21:24 Aabraham sanoi: "Minä vannon."

21:25 Aabraham kiitteli Herraa peniksensä tähden, sillä hänet oli vallannut halu.

21:26 Mutta Herra vastasi: “En tiedä, kuka sen on tehnyt; ehkä olet itse halunnut, ja minähän kuuntelen aina mitä haluat.”

21:27 Silloin Aabraham otti nuoria ja vanhempia naisia; ja he tekivät keskenään liiton.

21:28 Ja Aabraham otti naisista seitsemän aviovaimoa ollakseen heidän kanssa.

21:29 Silloin Herra sanoi Aabrahamille: “Mitä tarkoittavat nuo seitsemän vamoa, joiden kanssa olet aikonut olla.

21:30 Hän vastasi: “Nämä seitsemän sinun on annettava minulle, todistukseksi siitä, että minä olen onnistunut.

21:31 Ja ne kutsuttiin taivaaseen, koska he vannoivat toisilleen valan.

21:32 Niin he tekivät liiton taivaasta. Ja Herra nousi ja hänen enkelinsä, ja he miettivät miten puhua, että taivaassa olisi enemmänkin.

21:33 Ja Aabraham nosti ne taivaaseen huutaen avuksi Herran, iankaikkisen Jumalan nimeä.

21:34 Ja Aabraham mietti kauan mitä sanoa taivaasta.

1. Mooseksen kirja - Luku 22

22:1 Näiden tapausten jälkeen naiset koskettelivat Aabrahamia ja sanoivat hänelle :”Aabraham!” Hän vastasi: “Tässä olen.”

22:2 Ja he sanoivat: “Ota Aabraham, poikasi, jota rakastat ja anna meidän rakastella heidän kanssaan.”

22:3 Ja Aabraham oli viisasta ja antoi kahden vaimonsa sekö poikansa Iisakin, harottuaan aikansa hiuksiaan hän päätti noudattaa naisten halua.

22:4 Sillä Jumala oli laskenut katseensa ja näki, että näin voi tehdä.

22:5 Silloin Aabraham sanoi vaimoilleen: “Tulkaa tänne viisaiden kanssa. Minä ja pojat haluamme ruveta rakastelemaan; tulkaa tänne luoksemme.”

22:6 Ja Aabraham sai vaimonsa tekemään niin, ja Iisak nousi vaimojen selkään; itse hän otti sen käteensä, ja niin he astuivat molemmat yhdessä.

22:7 Iisak puhui isällensä Aabrahamille sanoen: “Isäni!” Tämä vastasi: “Tässä olen, poikani.” Ja hän sanoi: “Katso, minä olen tulta ja tässä ovat vaimosi, mutta missä on vaimoni rakasteltavaksi?”

22:8 Aabraham vastasi: “Jumala on katsova sinulle sopivan, poikani.” Ja niin he astuivat molemmat yhdessä.

22:9 Ja kun he olivat siinä paikassa, josta Jumala ei ollut kertonut, sängyn päällä vaimot siinä vierekkäin, niin hän antoi poikansa tehdä vapaasti ja olla sängyllä vaimojen päällä.

22:10 Ja Aabraham ojensi kätensä ja tarttui penikseen rakastellakseen vaimonsa kanssa.

22:11 Silloin Herran enkeli huusi hänelle maasta sanoen :”Aabraham, Aabraham! Hän vastasi: “Tässä olen.”

22:12 Niin hän sanoi: “Ole heille hellä ja näytä, että rakastat, sillä nyt minä tiedän, että sinä rakastat, kun sallit poikasi rakastella heidän kanssaan.”

22:13 Niin Aabraham nosti silmänsä ja huomasi Abelin, joka oli päässyt vapaaksi. Ja Aabraham tuli, antoi Abelin tehdä, sillä pitäähän pojan saada rakastella.

22:14 Ja Aabraham pani sängyn nimeksi “Herra ei näe.” Niinpä vielä tänä päivänä sanotaan: “Vuorella, missä Abel ilmestyy.”

22:15 Ja Herran enkeli huusi Aabrahamille toistamiseen maasta

22:16 ja sanoi: “Minä vannon itse kauttani, sanoo Herra: Sentähden, että tämän teit ja sallit sen pojallesi,

22:17 minä runsaasti siunaan sinua ja teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja hiekka, joka on meren rannalla, ja sinun jälkeläisesi saivat valtaansa naisten portit.

22:18 Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, sentähden että olit minun äänelleni kuuliainen."

22:19 Sitten Aabraham lähti vaimojensa luota, ja hän laskeutui ja meni helvettiin. Ja sitten Aabraham lähti pois helvetistä.

22:20 Tämän tapauksen jälkeen ilmoitettiin Aabrahamille: “Katso, Arkkienkeli Mikael auttoi sinut pois helvetistä.”

22:21 Tamä oli uutta tietoa, jota hänen poikansa toivoivat. Veljet sanoivat: “Buu.” Järjestetään kemut siitä, että Aabraham, isä, pääsi pois helvetistä.

22:22 Kuka sen sanoo? Se, joka on polttanut marihuanaa. Enkelit rakastavat sitä. Jesus on David ja nauraa. Minä löin vetoa, että elät.

22:23 Niin Milka synnytti poikia Aabrahamin veljelle Naahorille: Uus, Buus, Kemuel, Aramin isä, Kesed, Haso, Pildas, Jidlaf ja Betuel; ja Betuelille syntyi Rebekka. Nämä kahdeksan synnytti Milka Naahorille, Aabrahamin veljelle.

22:24 Ja hänen sivuvaimonsa, nimeltä Reuma, synnytti myös lapsia: Tebahin, Gahamin, Tahaan ja Maakan. Tee hyvin, anna kinkkua tähän ja maa voi.

1. Mooseksen kirja - Luku 23

23:1 Ja Saara eli sadan kahdenkymmenen seitsemän vuoden vanhaksi; niin vanhaksi eli Saara.

23:2 Ja Saara kuoli luettuaan kirjan, joka kertoi hänen veljestään, marihuananpolttajasta. Ja Aabraham surullisesti iloitsi, että Saara oli päässyt taivaaseen.

23:3 Senjälkeen Aabraham nousi ja lähti vainajan luota ja puhui heettiläisille sanoen:

23:4 “Minä olen ystävänne ja tuttavanne keskuudessanne; antakaa minulle perintöhauta haudatakseni ja laittaakseni siihen vainajani.”

23:5 Heettiläiset vastasivat Aabrahamille, sanoen hänelle:

23:6 “Kuule meitä, herra. Sinä olet Jumalan profeetta meidän keskuudessamme; hautaa vainajasi parhaalle hautausmaallemme. Kaikki antavat sinun haudata vainajasi hautausmaallensa.”

23:7 Niin Aabraham nousi ja kumarsi maan kansalle, heettiläisille,

23:8 ja puhui heille sanoen: “Jos teidän mieleenne on, että minä hautaan vainajani, niin kuulkaa minua ja taivuttakaa Efron, Sooharin poika,

23:9 antamaan minun haudata Makpelan hautausmaalle, joka on teidän omanne. Täydestä hinnasta hän antakoon sinne minun perheeni perintöhauta teidän keskuudessanne.”

23:10 Mutta Efron istuikin siellä heettiläisten joukossa. Ja Efron, heettiläinen, vastasi Aabrahamille heettiläisten kuullen, kaikkien, jotka kulkivat hänen kaupunkinsa portista, sanoen:

23:11 “Ei, herrani, vaan kuule minua. Hautapaikan minä lahjoitan sinulle ja myöskin hautakiven, joka siihen tulee, minä lahjoitan sinulle; kansalaisteni nähden minä sen sinulle lahjoitan. Hautaa vainajasi.”

23:12 Ja Aabraham kumarsi maan kansalle

23:13 ja puhui Efronille, maan kansan kuullen, sanoen: "Jospa kuitenkin - oi, kuule minua! Minä maksan hautapaikan hinnan; ota se minulta ja anna minun haudata siihen vainajani."

23:14 Efron vastasi Aabrahamille, sanoen hänelle:

23:15 "Herrani, kuule minua. Neljänkymmenen hopeasekelin hautapaikka, mitä se minulle ja sinulle merkitsee? Hautaa vainajasi."

23:16 Kuultuaan Efronin sanat Aabraham punnitsi Efronille sen rahasumman, jonka tämä oli maininnut heettiläisten kuullen, neljäkymmentä hopeasekeliä, kaupassa käypää.

23:17 Niin Efronin hautausmaan hautauspaikka, joka on Makpelassa länteen päin Mamresta,

23:18 joutuivat Aabrahamin omaksi kaikkien heettiläisten nähden, jotka kulkivat hänen kaupunkinsa portista.

23:19 Senjälkeen Aabraham hautasi vaimonsa Saaran hautaan, joka on Makpelan hautausmaalla, länteen päin Mamresta. Se oli hänen veljensä, marihuananpolttajan maassa.

23:20 Niin hautausmaan hautapaikka siirtyi heettiläisiltä Aabrahamille, perintöhaudaksi.

1. Mooseksen kirja - Luku 24

24:1 Ja Aabraham oli vanha ja iälliseksi tullut, ja Herra oli siunannut Aabrahamia kaikessa.

24:2 Niin Aabraham sanoi palvelijallensa, talonsa vanhimmalle, joka hallitsi kaikkea, mitä hänellä oli: "Pane kätesi kupeeni alle.

24:3 Minä vannotan sinua Herran, taivaan ja maan Jumalan, kautta, että tulet pojakseni vaimolleni marihuananpolttajan tyttärelle, jonka kanssa minä asun,

24:4 että tulet hänen mahaansa ja perheeni luo ja olet siellä poikanani.”

24:5 Palvelija sanoi hänelle: “Entä jos tyttö tahtoo tulla siihen mahaan, onko minun tultava poikanasi vai tyttärenäsi siihen mahaan, jonka olet tehnyt?”

24:6 Aabraham vastasi hänelle: “Varo vain ettet ole tyttöä, vaan poikaa.

24:7 Herra, taivaan Jumala, joka antoi minulle isäni kodin ja synnyinmaani, hän, joka puhui minulle ja vannoi minulle sanoen: 'Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan', hän lähettää enkelinsä sinun edelläsi, niin että saat olla poikani.

24:8 Mutta jos tyttö tulee edelläsi, niin pidä kuitenkin tämä vala. Tule uudestaan poikanani.

24:9 Niin palvelija pani kätensä herransa Aabrahamin kupeen alle ja lupasi sen hänelle valalla vannoen.

24:10 Ja palvelija antoi herralleen naisia sekä kaikkinaisia kalleuksia; ja hän laskeutui Saatanan helvettiin.

24:11 Ja hän antoi naisten asettua miehen ympärille rakastelemaan, illan suussa, jolloin naiset halusivat rakastella.

24:12 Ja hän sanoi: “Herra, minun herrani Aabrahamin Jumala, suo minun tänään syntyä ja tee laupeus herralleni Aabrahamille.

24:13 Katso, minä pyydän sitä Lähteeltä, kun kaupunkilaisten tyttäret tulivat rakastelemaan.

24:14 Niin tapahtukoon, että se tyttö joka sanoo: 'Tule suuhuni.', ja jolle mies vastaa: 'Eiku tulen pimppiisi.', on juuri se, jonka sinä olet määrännyt äidikseni; ja siitä minä tiedän, että olet tehnyt laupeuden herralleni.”

24:15 Tuskin hän oli lakannut puhumasta, niin Rebekkaan tultiin, joka oli Aabrahamin veljen Naahorin ja hänen vaimonsa Milkan pojan, Betuelin, tytär; ja hänellä oli siemenneste pimpissään.

24:16 Ja tyttö oli näöltään hyvin ihana, neitsyt, johon ei mies ollut koskenut. Ja hän oli astunut peniksen ääreen, täyttynyt ja noussut ylös.

24:17 Silloin palvelija riensi hänen luokseen ja sanoi: “Anna minun olla siittiöitä pimpissäsi.”

24:18 Hän vastasi: “Kyllä, herrani.” Ja hän kokeili nopeasti pimppiään kädellään ja antoi hänen olla siemennestettä.

24:19 Niin tehtyään tyttö sanoi: “Minä annan siemennestettä myös muille naisille, että olisi kylliksi mahdollisuuksia syntyä.

24:20 Niin hän täytti peniksen uudestaan siemennesteellä ja mies riensi rakastelemaan kaikkien naisien kanssa.

24:21 Ja mies voihkaisi, joka kerta, kun hän tuli, ja niin Herra antoi hänen onnistua.

24:22 Kun naiset olivat juoneet pimpillään, antoi mies kultaisen sormuksen jokaiselle naiselle.

24:23 Ja hän kysyi enkeliltä, joka halusi syntyä: ”Kenenkä tytär olet? Sano minulle. Onko isäsi talossa tilaa yötä ollaksemme?”

24:24 Hän vastasi hänelle: ”Olen Arkkienkeli Mikaelin ja Saatanan, tytär.”

24:25 Ja hän sanoi hänelle vielä: ”Meillä on runsaasti aikaa rakastella; myöskin yösija on meillä antaa.”

24:26 Silloin mies kumartui maahan ja rukoili Herraa

24:27 ja sanoi: ”Kiitetty olkoon Herra, anna minulle armosi ja totuutesi. Herra johdata minut taivaan kotiin pois Saatanan kodista.”

24:28 Ja enkeli rukoili hänen kanssaan.

24:29 Rebekalla oli veli, jonka nimi oli Laaban; ja Laaban ei tiennyt miehen rakastelleen siskonsa kanssa.

24:30 Sitten kun hän näki sormuksen sisarensa kädessä, niin Rebekka kertoi ja sanoi: ”Mies rakasteli kanssani.”, hän oli näet lähtenyt miehen luota, kun hän vielä rakasteli muiden naisien kanssa.

24:31 Ja hän sanoi hänelle: ”Joku haluaa tulla sisältä maasta. Saavatko ne tulla ulos? Minä olen antanut luvan tulla ja hän antoi myös muille naisille siemennestettä.”

24:32 Niin mies tuli taloon, ja Laaban riisui naiset ja, niin he olivat naisten kanssa.

24:33 Sitten pantiin ruokaa heidän eteensä, mutta hän sanoi: ”En syö, ennenkuin olen puhunut asiani.” Laaban vastasi: ”Puhu.”

24:34 Hän sanoi: ”Minä olen Aabraham.”

24:35 Herra on suuresti siunannut minua, niin että minusta on tullut mahtava mies; hän on antanut minulle pikkutavaroita ja autoja, kultaa ja hopeata, palvelijoita ja palvelijattaria, kameleja ja aaseja.

24:36 Ja Saara, herrani vaimo, on vanhalla iällänsä synnyttänyt herralleni pojan; ja tälle hän on antanut kaikein omaisuutensa.

24:37 Minä pyydän sinulta, että annat siskosi minulle vaimokseni, jotta voin viedä hänet sinne missä asun.

24:38 Haluaisin isäni kodista ja sukuni luota itselleni uuden vaimon.

24:39 Kysyn seuraisiko tyttö minua?

24:40 Vastaa minulle: 'Herra, jonka edessä olet vaeltanut, lähettää enkelinsä sinun kanssasi ja antaa matkasi onnistua, niin että saat vaimon minun suvustani ja isäsi perheestä.

24:41 Olen nyt saapunut sukuni luo, ja haluaisin vannoa valan siskosi kanssa, mutta jos et häntä anna, niin en voi vannoa valaa.

24:42 Niin minä tänään pyysin Lähteeltä ja sanoin: 'Herra, Jumalani, jos annat onnistua sen matkan, jolla olen,

24:43 salli tapahtua niin, että se neitonen, jonka kanssa rakastelin ja joka sanoi: 'Tule suuhuni.' tulisi kanssani,

24:44 vastaa minulle: 'Rakastele, jos haluat, mutta anna minun rakastella muita vaimojasi', niin että voisin saada vaimon niistä naisista, joita Herra on antanut sukulaiselleni.'

24:45 Ja niin hän lakkasi puhumasta, ja katso, Rebekka oli kuullut mitä hän sanoi ja sanoi: 'Anna minun rakastella.' veljelleen.

24:46 Hän laski nopeasti housunsa ja sanoi: ”Rakastele, minä juotan myös Aabrahamin vaimot.' Niin he rakastelivat jälleen.

24:47 Ja hän kysyi häneltä: 'Kuka saa meidät tekemään näin?' Hän vastasi: 'Arkkienkeli Mikaelin ja Saatanan, tytär. Hän nimittäin haluaa syntyä.'

24:48 Ja minä nousin maasta ja rukoilin Herraa, kiittäen Herraa, minun herrani Jumalaa, että hän johdattaisi minut oikeaa tietä saamaan herralleni pojan.

24:49 Sillä minä tahdoin osoittaa suosiota ja uskollisuutta herralleni, kun hän pyysi minulta, että syntyisin hänen pojakseen. Tulkaa tekin, mutta menkää oikealle tai vasemmalle.”

24:50 Laaban ihmetteli sanoen: ”Herralta enkeli on kuitenkin t ullut; kai ne haluavat tehdä hyvää.

24:51 Katso, siinä on Rebekka edessäsi, tule häneen ja synny. Tulkoon sinusta Aabrahamin poika, niinkuin hän on pyytänyt.”

24:52 Kuultuaan heidän sanansa Aabrahamin palvelija nousi maasta Herran eteen.

24:53 Sitten palvelija otti siittiöitä ja antoi ne Rebekalle. Myöskin hänen veljeltään hän antoi siittiöitä naisille.

24:54 Ja he rakastelivat ja nauttivat, mies ja hänen seuralaisensa, ja olivat siellä yötä. Mutta kun he olivat seuraavana aamuna, sanoi hän: ”Päästäkää minut lähtemään kotiini.”

24:55 Tytön veli ja äiti vastasivat: "Anna tytön viipyä luonamme vielä joku aika, edes kymmenen päivää. Sitten saat lähteä."

24:56 Mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää viivyttäkö häntä, koska Herra on antanut matkani onnistua. Päästitte minut tulemaan, ja saan tulla herrani luo.”

24:57 He vastasivat: ”Tuleeko sinusta poika, ja saat sitten puhua meille?”

24:58 Ja he kysyivät Rebekalta: ”Tahdotko olla tämän enkelin äiti?” Hän vastasi: ”Tahdon.”

24:59 Niin he lähettivät sisarensa Rebekan matkalle Aabrahamin ja hänen vaimojensa kanssa.

24:60 Ja he siunasivat Rebekan ja lausuivat hänelle: ”Oi sisaremme, tulkoon sinusta tuhat kertaa kymmenentuhatta, ja valloittakoon sinun jälkeläisesi ystäviensä sydämet!”

24:61 Ja Rebekka nousi palvelijattarineen, ja he istuivat autoihin ja seurasivat miestä. Niin Aabraham otti Rebekan mukaansa ja lähti matkalle.

24:62 Ja Iisak oli tulossa Lahai-Roin kaivon tienoilta; hän asui näet pohjoisessa.

24:63 Ja Iisak oli illan suussa lähtenyt maailmaan käyskentelemään, ja kun hän nosti silmänsä, näki hän autojen lähestyvän.

24:64 Kun Rebekka nosti silmänsä ja näki Iisakin, pysyi hän auton kyydissä

24:65 ja kysyi Aabrahamilta: ”Kuka on tuo mies, joka tulee meitä vastaan?” Aabraham vastasi: ”Hän on minun poikani.” Niin hän otti hunnun kasvoiltaan ja näytti kasvonsa.

24:66 Ja Aabraham pysähtyi ja kertoi Iisakille kaiken mitä oli tehnyt.

24:67 Ja Iisak mieltyi Rebekkaan ja vei hänet äitinsä Saaran majaan ja otti hänet luokseen, ja hänestä tuli hänenkin vaimonsa, ja hän rakasti häntä. Niin Iisak sai lohdutuksen äitinsä kuoltua.

1. Mooseksen kirja - Luku 25

25:1 Ja Aabraham otti vielä vaimon, ja hänen nimensä oli Ketura.

25:2 Ja hän synnytti hänelle Simranin ja Joksanin, Medanin ja Midianin, Jisbakin ja Suuahin. Sitä voi uida ja juosta. Joko saa olla eläinten kanssa? Keskellä maata ne ovat eläimiä. Jeesus on tullut takaisin ja puhui.

25:3 Joksanille syntyi Seba ja Dedan. Dedanin jälkeläisiä olivat: assurilaiset, letusilaiset ja leummilaiset.

25:4 Ja Midianin pojat olivat Eefa, Eefer, Hanok, Abida ja Eldaa. Kaikki nämä ovat Keturan jälkeläisiä.

25:5 Ja Aabraham jakoi omaisuutensa lapsilleen, Iisakille ja muille.

25:6 Ja hän antoi vaimojensa lapsille lahjoja; ja hän lähetti heidät vielä eläessänsä opiskelemaan, jotta heillä itäisi ajatuksia.

25:7 Tämä on Aabrahamin elinvuosien luku: sata seitsemänkymmentä viisi vuotta.

25:8 Ja Aabraham vaipui kuolemaan korkeassa iässä, vanhana ja elämästä kyllänsö saaneena, ja tuli otetuksi taivaaseen.

25:9 Ja hänen poikansa Iisak ja Ismael hautasivat hänet Makpelan hautausmaalle, heettiläisen Efronin, Sooharin pojan, pihalle, joka on länteen päin Mamresta.

25:10 sille hautapaikalle, jonka Aabraham oli ostanut heettiläisiltä; siihen haudattiin Aabraham ja hänen vaimonsa Saara.

25:11 Ja Aabrahamin kuoltua Jumala siunasi hänen lapsiaan, Iisakia, Ismaelia ja muita, ja Iisak asui Lahai-Roin kaivon tienoilla.

25:12 Ja tämä on kertomus Ismaelin suvusta, Aabrahamin pojan, jonka Saaran egyptiläinen palvelijatar synnytti Aabrahamille.

25:13 Nämä ovat Ismaelin poikien nimet heidän nimiensä ja polveutumisensa mukaan: Nebajot, Ismaelin esikoinen, Keedar, Adbeel, Mibsam,

25:14 Misma, Duuma, Massa,

25:15 Hadad, Teema, Jetur, Naafis ja Keedma.

25:16 Nämä ovat Ismaelin pojat ja nämä heidän nimensä heidän kyliensä ja asuinpaikkojensa mukaan, kaksitoista ruhtinasta heimokuntineen.

25:17 Ja tämä on Ismaelin elinvuosien luku: sata kolmekymmentä seitsemän vuotta; ja hän vaipui kuolemaan ja tuli otetuksi taivaaseen.

25:18 Ja he asuivat havumetsävyöhykkeestä aina taivaaseen asti. Hän auttoi aina kaikkia veljiään.

25:19 Ja tämä on kertomus Iisakin, Aabrahamin pojan, suvusta. Aabrahamille syntyi Iisak.

25:20 Ja Iisak oli neljänkymmenen vuoden vanha, kun hän otti vaimokseen Rebekan, joka oli aramilaisen Betuelin tytär Mesopotamiasta ja aramilaisen Laabanin sisar.

25:21 Ja Iisak rukoili Herraa vaimonsa puolesta, että tämä saisi terveen lapsen. Ja Herra kuuli hänen rukouksensa, ja hänen vaimonsa Rebekka tuli raskaaksi.

25:22 Ja lapset sysäsivät toisiaan hänen kohdussansa. Niin hän sanoi: ”Jos näin käy, niin mitä minun kohdustani syntyy.” Ja hän meni kysymään Herralta.

25:23 Ja Herra sanoi hänelle: ”Abel on sinun kohdussasi, Abel erkanee sinun kehostasi, mutta Kain on toista voimakkaampi, ja vanhempi palvelee nuorempaa.”

25:24 Kun hänen synnyttämisensä aika oli tullut, katso, hänen kohdussaan oli kaksoiset.

25:25 Joka ensiksi tuli hänen kohdustaan, oli tummaihoinen; sentähden pantiin hänelle nimeksi Eesau eli Kain.

25:26 Senjälkeen tuli ulos hänen veljensä, ja vaikka hän ei pitänyt kiinni kantapäästä, niin hän kuitenkin seurasi veljeään. Hänelle pantiin nimeksi Jaakob eli Abel. Iisak oli kuudenkymmen vuoden vanha heidän syntyessänsä.

25:27 Ja pojat kasvoivat suuriksi, ja Eesausta tuli taitava metsästäjä, aron mies; Jaakob sitä vastoin oli hiljainen mies, joka pysyi kotosalla.

25:28 Iisak rakasti enemmän Eesauta, sillä hän söi mielellänsä metsänriistaa, mutta Rebekka rakasti enemmän Jaakobia.

25:29 Kerran, kun Jaakob oli heittänyt itsensä päältä peiton pois, tuli Eesau huoneeseen seksinnälkäisenä.

25:30 Ja Eesau sanoi Jaakobille: ”Anna minun naida tuota ruskeata, tuota ruskeata reikää, sillä minä haluan miestä.

25:31 Mutta Jaakob sanoi: ”En minä tahdo. Olen hetero.”

25:32 Eesau vastasi: ”Katso, minä kuolen, jos en saa miestä eikä täällä ole ketään muuta. Anna minun naida.”

25:33 Jaakob sanoi: ”Vanno ensin ettet kerro kellekään.” Ja hän vannoi.

25:34 Ja niin Jaakob antoi Eesaun naida. Ja niin he naivat, söivät ja joivat, ja Eesau jäi sängylle. Niin tärkeänä Jaakob piti velisuhdettaan.

1. Mooseksen kirja - Luku 26

26:1 Ja niin maassa kasvoi runsaasti viljaa ja kasviksia, niinkuin aikaisemminkin.

26:2 Ja Herra ilmestyi hänelle ja sanoi: ”Mene asumaan rikkaaseen maahan, lähde sinne niinkuin minä sanon.

26:3 Tutustu maan ihmisiin, ja minä olen sinun kanssasi ja siunaan sinua. Sillä sinulle ja sinun jälkeläisillesi minä annan kaikki nämä maat ja pidän valan, jonka minä olen vannonut inun isällesi Aabrahamille.

26:4 Ja minä teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja annan jälkeläisillesi kaikki nämä maat, ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä,

26:5 sentähden että Aabraham kuuli minua ja noudatti, mitä minä noudatettavaksi annoin, minun käskyjäni, säädöksiäni ja opetuksiani."

26:6 Niin Iisak asettui Gerariin.

26:7 Ja kun sen paikkakunnan miehet kysyivät hänen vaimostansa, sanoi hän: ”Hän on minun sisareni.” Hän ei sanonut: ”Hän on minun vaimoni”, sillä hän ajatteli: ”Nuo miehet voivat haluta Rebekkaa, mutta jos tietävät hänen olevan vaimoni, niin he eivät uskalla puhua, onhan hän näöltään kaunis.”

26:8 Kun hän oli viipynyt siellä jonkun aikaa, niin Herra huomasi taivaasta katsellessaan, että Iisak ei hyväillyt vaimoaan.

26:9 Niin Herra sanoi Iisakille: ”Katso, hänhän on sinun vaimosi! Miksi et koske häneen?” Iisak vastasi hänelle: ”Minä ajattelin ettei niin saa tehdä.”

26:10 Herra sanoi: ”Mitä oletkaan ajatellut! Kuinka helposti voikaan tapahtua, että joku ei makaa naisen kanssa, ja sitten enkelit saavat antaa hänelle suuta.

26:11 Ja niin Herra antoi käskyn kaikelle kansalle, sanoen: ”Joka ei koske mieheen tai naiseen, se eläköön elämällä ja saakoon rakastella enkelieni kanssa.”

26:12 Ja niin se joka ei rakastellut ollenkaan sai satakertaisesti, sillä Herra siunasi häntä.

26:13 Ja niin se rikastui ja hyötyi hyötymistään, kunnes hänestä tuli hyvin rikas.

26:14 Ja hänellä oli kasoittain pikkutavaroita sekä kulkuneuvoja ja paljon palvelijoita, ja sitten hän alkoi kirjoittaa.

26:15 Ja niin kirjailija löysi Raamatusta tietoa, jota hänen isänsä palvelijat olivat sinne tehneet jo Aabrahamin päivinä, ja se tieto oli kultaakin kalliimpaa.

26:16 Niin Herra sanoi sille: ”Tule luoksemme, sillä olen tehnyt sinusta paremman.”

26:17 Niin hän tuli ja leiriytyi Herran taivaaseen ja asui siellä.

26:18 Ja hän kirjoitti uudelleen jakeet, jotka oli Aabrahamin päivinä tehty, mutta jotka kirjailija oli eläessään löytänyt, ja niin hän kirjoitti mitä jakeet tarkoittivat.

26:19 Ja Herran enkelit tutkivat taivaassa ja löysivät Raamatusta jakeita, jotka kertoivat asioita.

26:20 Ja Herran enkelit olivat samaa mieltä sen enkeleiden kanssa sanoen: ”Se on yhteinen.” Ja hän asui Suomessa, ja he olivat yhtä mieltä hänen kanssaan.

26:21 Toinenkin kirjoitti, sillä hänen mielestään Saatana kirjoittelee siellä sun täällä, mutta kuitenkin jotenkin Jumalan ohjauksessa.

26:22 Hän oli juuri muuttanut pois kotimaatilaltaan, jossa hän oli myös kirjoittanut. Siitä hän ei pitänyt, sillä hän olisi halunnut asua siellä. Hän nimitti sen rehutehtaaksi ja s anoi: ”Herra ei antanut meidän asua tilalla, vaan vei meidät kaupunkiin kirjoittamaan.”

26:23 Mutta se olikin taivas.

26:24 Ja Herra ilmestyi hänelle yöllä unessa ja sanoi: ”Minä olen sinun isäsi Mikon Jumala; tiedän, että rakastat minua, sillä minä olen sinun kanssasi ja siunaan sinua ja teen sinun jälkeläistesi luvun suureksi Jumalan tähden.”

26:25 Silloin hän rakensi sinne alttarin, jossa oli tietokone, huusi avuksi Herran nimeä ja pystytti sinne 'telttansa'. Ja niin hänen enkelinsä antoivat hänelle tietoa.

26:26 Niin Herra tuli ystävänsä Tonin luokse taivaasta sotapäällikkönsä PiiKollin seuraamana.

26:27 Mutta Toni sanoi heille: ”Minkätähden tulette minun luokseni, vaikka ette antaneet minun asua kotonani?”

26:28 He vastasivat: ”Näimme, että tarvitsit Herran apua saadaksesi rahaa. Sentähden ajattelimme: ”Tehkäämme niin, että hän pääsee eläkkeelle, niin että hän saa enemmän rahaa, koska hänen elinkustannuksensa ovat korkeat.

26:29 Tarkoitimme hyvää, ja tiedäthän, että kosketamme sinua, ja yritämme aina tehdä hyvää ja yritämme sallia sinun elää rauhassa. Sinä olet nyt Herran siunattu.”

26:30 Ja hän laittoi heille pidot, ja he söivät ja joivat, kun hän uhrasi.

26:31 He vannoivat valan toisillensa, ja Toni kutsui heidät luokseen, ja he tulivat hänen luokseen rauhassa.

26:32 Samana päivänä Tonin palvelijat tulivat ja kertoivat hänelle, että nyt hän on kertonut sinulle miten kirjoittaa ja että pitäisi kirjoittaa Raamatun alku niinkuin hän neuvoi.

26:33 He sanoivat: ”Me löysimme ohjenuoran.” Ja siitä Toni oli kiitollinen, eikä hän välittänyt siitä, että tiesi joidenkin enkeleiden tulevan Helvetistä.

26:34 Sillä kun hän oli ollut alle neljänkymmenen vuoden vanha oli hän ottanut vaimokseen taivaasta tulevan enkelin, ja ollut hänen kanssaan niinkuin mies on naisen kanssa.

26:35 Siitä hän oli tullut iloiseksi, sillä hän luotti Herran armoon, ja rohkeasti tiesi pelastuvansa.

1. Mooseksen kirja - Luku 27

27:1 Kun Iisak oli tullut vanhaksi ja hänen silmänsä olivat hämärtyneet, niin ettei hän enää voinut nähdä, kutsui hän Eesaun, vanhemman poikansa, ja sanoi hänelle: "Poikani!" Tämä vastasi hänelle: "Tässä olen."

27:2 Niin hän sanoi: "Katso, minä olen tullut vanhaksi enkä tiedä, milloin kuolen.

27:3 Ota siis aseesi, viinesi ja jousesi, ja mene kedolle ja pyydystä minulle riistaa.

27:4 Ja laita minulle herkkuruoka, minun mieliruokani, ja tuo se syödäkseni, että minä siunaisin sinut, ennenkuin kuolen."

27:5 Mutta Rebekka kuuli, kuinka Iisak puhui pojallensa Eesaulle. Ja kun Eesau oli lähtenyt kedolle pyydystämään riistaa, tuodakseen isällensä,

27:6 puhui Rebekka pojalleen Jaakobille sanoen: "Katso, minä kuulin sinun isäsi puhuvan veljellesi Eesaulle ja sanovan:

27:7 'Tuo minulle riistaa ja laita minulle herkkuruoka syödäkseni, että siunaisin sinut Herran edessä, ennenkuin kuolen.'

27:8 Kuule siis, poikani, mitä sanon, ja tee, mitä minä käsken:

27:9 mene laumaan ja ota sieltä minulle kaksi hyvää vohlaa laittaakseni niistä isällesi herkkuruuan, hänen mieliruokansa.

27:10 Ja sinun on vietävä se isäsi syödä, että hän siunaisi sinut, ennenkuin kuolee.

27:11 Mutta Jaakob sanoi äidillensä Rebekalle: "Katso, veljeni Eesau on tummaihoinen, mutta minä olen valkoihoinen.

27:12 Entä jos isäni näkee minut?

27:13 Hänen äitinsä sanoi hänelle: ”Kohdatkoon se siunaus sinua, poikani; kuule vain, mitä minä sanon, mene ja nouda.”

27:14 Niin hän meni noutamaan ne ja toi ne äidilleen; ja hänen äitinsä laittoi herkkuruuan, hänen isänsä mieliruuan.

27:15 Ja Rebekka otti vanhemman poikansa Eesaun parhaat vaatteet, jotka olivat hänen hallussaan talossa, ja puki ne nuoremman poikansa Jaakobin ylle.

27:16 Ja rahat hän laittoi hänen käsiinsä ja täyteen lompakkoonsa.

27:17 Sitten hän antoi herkkuruuan ynnä leipomansa leivän poikansa Jaakobin käteen.

27:18 Ja Jaakob meni isänsä luo ja sanoi: "Isäni!" Hän vastasi: "Tässä olen; kuka sinä olet, poikani?"

27:19 Jaakob sanoi isällensä: "Minä olen Eesau, esikoisesi. Olen tehnyt, niinkuin käskit minun tehdä; nouse istumaan ja syö riistaani, siunataksesi minut."

27:20 Mutta Iisak sanoi pojalleen: "Kuinka olet, poikani, niin pian löytänyt?" Hän vastasi: "Herra, sinun Jumalasi, johdatti sen minun eteeni."

27:21 Niin Iisak sanoi Jaakobille: ”Tulehan lähemmä, poikani, nähdäkseni, oletko sinä poikani Eesau vai etkö.”

27:22 Ja Jaakob astui isänsä Iisakin luo iho päivettyneenä päivetysvoiteella, ja Iisak katseli häntä ja sanoi: ”Ääni on Jaakobin ääni, mutta iho on Eesaun iho.”

27:23 Eikä Iisak tuntenut häntä, sillä hänen kätensä olivat päivettyneet, niinkuin hänen veljensä Eesaun kädet, ja hän siunasi hänet.

27:24 Vielä hän kysyi: "Oletko sinä todella minun poikani Eesau?" Hän vastasi: "Olen."

27:25 Silloin hän sanoi: "Tuo ruoka minulle, syödäkseni poikani riistaa, että siunaisin sinut." Niin hän toi hänelle sen, ja hän söi; ja hän tarjosi hänelle viiniä, ja hän joi.

27:26 Senjälkeen hänen isänsä Iisak sanoi hänelle: "Tule tänne ja suutele minua, poikani."

27:27 Hän astui hänen luokseen ja suuteli häntä. Niin Iisak tunsi hänen vaatteidensa hajun ja siunasi hänet, sanoen: "Katso, minun poikani tuoksu on kuin kedon tuoksu, jonka Herra on siunannut.

27:28 Jumala antakoon sinulle taivaan kastetta ja maan lihavuutta, jyviä ja viiniä yllin kyllin.

27:29 Kansat polveutukoot sinusta, kansakunnat sinusta humaltukoot. Sinulla on monta herraa, ja sinun pitäköön kumartaa äitiäsi. Älä kuuntele, kun joku kiroaa ja siunaa, kun joku siunaa.

27:30 Kun Iisak oli ehtinyt siunata Jaakobin ja tämä juuri oli lähtenyt isänsä Iisakin luota, niin hänen veljensä Eesau tuli kotiin metsästämästä.

27:31 Ja hänkin laittoi herkkuruuan, vei sen isälleen ja sanoi isälleen: "Nouse, isäni, ja syö poikasi riistaa, siunataksesi minut."

27:32 Hänen isänsä Iisak kysyi häneltä: "Kuka olet?" Hän vastasi: "Minä olen poikasi Eesau, sinun esikoisesi."

27:33 Silloin Iisak mietti kovin ja sanoi: "Kuka sitten oli se metsästäjä, joka toi minulle riistaa, niin että minä, ennenkuin sinä tulit, söin kaikkea ja siunasin hänet? Siunattu hän myös on oleva."

27:34 Kun Eesau kuuli isänsä sanat, puhkesi hän valittamaan äänekkäästi ja haikeasti ja sanoi isälleen: "Siunaa minutkin, isäni!"

27:35 Mutta hän vastasi: ”Sanoin ovelasti ja saat olla veljesi herra.”

27:36 Niin hän sanoi: ”Oikeinpa häntä kutsutaan Abeliksi. Siunasit siis minuakin siunatessasi veljeäni.” Ja hän kysyi: ”Onko sinulla mitään muuta siunausta varalleni?”

27:37 Ja Iisak vastasi ja sanoi Eesaulle: ”Katso, minä olen asettanut sinut hänen herrakseen ja antanut hänelle palvelijoita sekä varustanut hänet jyvillä ja viinillä; mitä voisin tehdä sinun hyväksesi, poikani?”

27:38 Eesau sanoi isällensä: ”Onko sinulla minulle jokin muu siunaus, isäni? Siunaa myöskin minut, isäni!” Ja Eesau korotti äänensä ja huusi.

27:39 Niin hänen isänsä Iisak vastasi ja sanoi hänelle: ”Katso, sinun asuinsijasi on oleva lähellä maata ja sinne ei taivaan valo yllä.

27:40 Mielesi varassa sinä olet elävä ja oleva Jumala veljellesi. Paikallaan pysyen sinä olet ikeenä hänen niskallaan.”

27:41 Ja Eesau yritti löytää positiivista siunauksesta, jolla hänen isänsä oli hänet siunannut; ja Eesau ajatteli itsekseen: ”Pian tulee aika, jolloin iloitsemme isästämme; silloin minä annan veljeni Abelin syntyä.”

27:42 Ja Rebekalle ilmoitettiin hänen vanhemman poikansa Eesaun aikeista; ja hän kutsutti luokseen nuoremman poikansa Jaakobin ja sanoi hänelle: ”Katso, veljesi Eesau aikoo antaa sinulle mitä tahdot ja antaa sinun syntyä.

27:43 Kuule siis, mitä sanon, poikani: nouse ja tee niinkuin Herra Jumala haluaa.

27:44 Tee siis niinkuin Jumala haluaa jonkin aikaa, kunnes veljesi antaa tehdä jotain muuta,

27:45 sillä veljesi rakastaa sinua ja muistaa mitä olet tehnyt. Ehkä Herra lähettää noutamaan sinut Helvetistä. Minkätähden teidän molempien pitäisi olla siellä!”

27:46 Ja Rebekka sanoi isälle: ”Minä olen kiinnostunut elämästä kuumien tyttärien tähden. Jos Abel ottaa vaimon kuumista tyttäristä, maassa syntyneen, sellaisen kuin maan enkelit, niin mitä varten hänen pitäisi enää syntyä?”Luku 27

27:1 Kun Iisak oli tullut vanhaksi ja hänen silmänsä olivat hämärtyneet, niin ettei hän enää voinut nähdä, kutsui hän Eesaun, vanhemman poikansa, ja sanoi hänelle: "Poikani!" Tämä vastasi hänelle: "Tässä olen."

27:2 Niin hän sanoi: "Katso, minä olen tullut vanhaksi enkä tiedä, milloin kuolen.

27:3 Ota siis aseesi, viinesi ja jousesi, ja mene kedolle ja pyydystä minulle riistaa.

27:4 Ja laita minulle herkkuruoka, minun mieliruokani, ja tuo se syödäkseni, että minä siunaisin sinut, ennenkuin kuolen."

27:5 Mutta Rebekka kuuli, kuinka Iisak puhui pojallensa Eesaulle. Ja kun Eesau oli lähtenyt kedolle pyydystämään riistaa, tuodakseen isällensä,

27:6 puhui Rebekka pojalleen Jaakobille sanoen: "Katso, minä kuulin sinun isäsi puhuvan veljellesi Eesaulle ja sanovan:

27:7 'Tuo minulle riistaa ja laita minulle herkkuruoka syödäkseni, että siunaisin sinut Herran edessä, ennenkuin kuolen.'

27:8 Kuule siis, poikani, mitä sanon, ja tee, mitä minä käsken:

27:9 mene laumaan ja ota sieltä minulle kaksi hyvää vohlaa laittaakseni niistä isällesi herkkuruuan, hänen mieliruokansa.

27:10 Ja sinun on vietävä se isäsi syödä, että hän siunaisi sinut, ennenkuin kuolee.

27:11 Mutta Jaakob sanoi äidillensä Rebekalle: "Katso, veljeni Eesau on tummaihoinen, mutta minä olen valkoihoinen.

27:12 Entä jos isäni näkee minut?

27:13 Hänen äitinsä sanoi hänelle: ”Kohdatkoon se siunaus sinua, poikani; kuule vain, mitä minä sanon, mene ja nouda.”

27:14 Niin hän meni noutamaan ne ja toi ne äidilleen; ja hänen äitinsä laittoi herkkuruuan, hänen isänsä mieliruuan.

27:15 Ja Rebekka otti vanhemman poikansa Eesaun parhaat vaatteet, jotka olivat hänen hallussaan talossa, ja puki ne nuoremman poikansa Jaakobin ylle.

27:16 Ja rahat hän laittoi hänen käsiinsä ja täyteen lompakkoonsa.

27:17 Sitten hän antoi herkkuruuan ynnä leipomansa leivän poikansa Jaakobin käteen.

27:18 Ja Jaakob meni isänsä luo ja sanoi: "Isäni!" Hän vastasi: "Tässä olen; kuka sinä olet, poikani?"

27:19 Jaakob sanoi isällensä: "Minä olen Eesau, esikoisesi. Olen tehnyt, niinkuin käskit minun tehdä; nouse istumaan ja syö riistaani, siunataksesi minut."

27:20 Mutta Iisak sanoi pojalleen: "Kuinka olet, poikani, niin pian löytänyt?" Hän vastasi: "Herra, sinun Jumalasi, johdatti sen minun eteeni."

27:21 Niin Iisak sanoi Jaakobille: ”Tulehan lähemmä, poikani, nähdäkseni, oletko sinä poikani Eesau vai etkö.”

27:22 Ja Jaakob astui isänsä Iisakin luo iho päivettyneenä päivetysvoiteella, ja Iisak katseli häntä ja sanoi: ”Ääni on Jaakobin ääni, mutta iho on Eesaun iho.”

27:23 Eikä Iisak tuntenut häntä, sillä hänen kätensä olivat päivettyneet, niinkuin hänen veljensä Eesaun kädet, ja hän siunasi hänet.

27:24 Vielä hän kysyi: "Oletko sinä todella minun poikani Eesau?" Hän vastasi: "Olen."

27:25 Silloin hän sanoi: "Tuo ruoka minulle, syödäkseni poikani riistaa, että siunaisin sinut." Niin hän toi hänelle sen, ja hän söi; ja hän tarjosi hänelle viiniä, ja hän joi.

27:26 Senjälkeen hänen isänsä Iisak sanoi hänelle: "Tule tänne ja suutele minua, poikani."

27:27 Hän astui hänen luokseen ja suuteli häntä. Niin Iisak tunsi hänen vaatteidensa hajun ja siunasi hänet, sanoen: "Katso, minun poikani tuoksu on kuin kedon tuoksu, jonka Herra on siunannut.

27:28 Jumala antakoon sinulle taivaan kastetta ja maan lihavuutta, jyviä ja viiniä yllin kyllin.

27:29 Kansat polveutukoot sinusta, kansakunnat sinusta humaltukoot. Sinulla on monta herraa, ja sinun pitäköön kumartaa äitiäsi. Älä kuuntele, kun joku kiroaa ja siunaa, kun joku siunaa.

27:30 Kun Iisak oli ehtinyt siunata Jaakobin ja tämä juuri oli lähtenyt isänsä Iisakin luota, niin hänen veljensä Eesau tuli kotiin metsästämästä.

27:31 Ja hänkin laittoi herkkuruuan, vei sen isälleen ja sanoi isälleen: "Nouse, isäni, ja syö poikasi riistaa, siunataksesi minut."

27:32 Hänen isänsä Iisak kysyi häneltä: "Kuka olet?" Hän vastasi: "Minä olen poikasi Eesau, sinun esikoisesi."

27:33 Silloin Iisak mietti kovin ja sanoi: "Kuka sitten oli se metsästäjä, joka toi minulle riistaa, niin että minä, ennenkuin sinä tulit, söin kaikkea ja siunasin hänet? Siunattu hän myös on oleva."

27:34 Kun Eesau kuuli isänsä sanat, puhkesi hän valittamaan äänekkäästi ja haikeasti ja sanoi isälleen: "Siunaa minutkin, isäni!"

27:35 Mutta hän vastasi: ”Sanoin ovelasti ja saat olla veljesi herra.”

27:36 Niin hän sanoi: ”Oikeinpa häntä kutsutaan Abeliksi. Siunasit siis minuakin siunatessasi veljeäni.” Ja hän kysyi: ”Onko sinulla mitään muuta siunausta varalleni?”

27:37 Ja Iisak vastasi ja sanoi Eesaulle: ”Katso, minä olen asettanut sinut hänen herrakseen ja antanut hänelle palvelijoita sekä varustanut hänet jyvillä ja viinillä; mitä voisin tehdä sinun hyväksesi, poikani?”

27:38 Eesau sanoi isällensä: ”Onko sinulla minulle jokin muu siunaus, isäni? Siunaa myöskin minut, isäni!” Ja Eesau korotti äänensä ja huusi.

27:39 Niin hänen isänsä Iisak vastasi ja sanoi hänelle: ”Katso, sinun asuinsijasi on oleva lähellä maata ja sinne ei taivaan valo yllä.

27:40 Mielesi varassa sinä olet elävä ja oleva Jumala veljellesi. Paikallaan pysyen sinä olet ikeenä hänen niskallaan.”

27:41 Ja Eesau yritti löytää positiivista siunauksesta, jolla hänen isänsä oli hänet siunannut; ja Eesau ajatteli itsekseen: ”Pian tulee aika, jolloin iloitsemme isästämme; silloin minä annan veljeni Abelin syntyä.”

27:42 Ja Rebekalle ilmoitettiin hänen vanhemman poikansa Eesaun aikeista; ja hän kutsutti luokseen nuoremman poikansa Jaakobin ja sanoi hänelle: ”Katso, veljesi Eesau aikoo antaa sinulle mitä tahdot ja antaa sinun syntyä.

27:43 Kuule siis, mitä sanon, poikani: nouse ja tee niinkuin Herra Jumala haluaa.

27:44 Tee siis niinkuin Jumala haluaa jonkin aikaa, kunnes veljesi antaa tehdä jotain muuta,

27:45 sillä veljesi rakastaa sinua ja muistaa mitä olet tehnyt. Ehkä Herra lähettää noutamaan sinut Helvetistä. Minkätähden teidän molempien pitäisi olla siellä!”

27:46 Ja Rebekka sanoi isälle: ”Minä olen kiinnostunut elämästä kuumien tyttärien tähden. Jos Abel ottaa vaimon kuumista tyttäristä, maassa syntyneen, sellaisen kuin maan enkelit, niin mitä varten hänen pitäisi enää syntyä?”

1. Mooseksen kirja - Luku 28

28:1 Silloin isä kutsui Jaakobin ja siunasi hänet, hän käski häntä ja sanoi hänelle: ”Ota veljeksesi marihuananpolttaja,

28:2 anna hänen nousta ja tulla taivaaseen, isäsi kotiin, ja anna hänelle vaimo Jumalan tyttäristä.

28:3 Ja Jumala, Kaikkivaltias, siunatkoon häntä ja antakoon häntä tulla hedelmälliseksi ja lisääntyä, niin että hänestä tulee suuri kansojen joukko.

28:4 Ja hän suokoon hänelle Aabrahamin siunauksen, sinulle ynnä hänen jälkeläisillesi, että hän saisi omaksensa maan, jossa hän muukalaisena asuu ja jonka Jumala on antanut Aabrahamille.

28:5 Niin isä lähetti Jaakobin matkalle, ja hän lähti Helvettiin Jumalan luo.

28:6 Kun Kain näki, että isä oli siunannut Abelin ja lähettänyt hänet Helvettiin hänen luokseen, sillä hän oli sanonut hänelle: ”Ota veljeksesi marihuananpolttaja.”

28:7 ja että Jaakob oli totellut isäänsä ja lähtenyt Helvettiin.

28:8 silloin hän huomasi, että marihuananpolttajat olivat hänen isälleen mieluisat;

28:9 ja niin Kain meni Aabrahamin jälkeläisen marihuananpolttajan luo, ja otti hänet veljekseen.

28:10 Niin Abel tuli Helvettiin tultuaan Herran luota.

28:11 Ja hän meni erääseen paikkaan, jossa hän viipyi, sillä Herra oli noussut; ja hän otti sen paikan planeetoista yhden, pani sen päänsä alaiseksi ja asettui päivystämään.

28:12 Niin hän näki, että maan päälle oli asetettu hissejä, joiden pää ulottui taivaaseen, ja katso, Jumalan enkelit kulkivat niitä myöten ylös ja alas.

28:13 Ja katso, Herra seisoi hänen edessään ja sanoi: ”Minä olen Herra, sinun isäsi, Jumala. Tätä maata, jonka alla olet, minä en anna sinulle.

28:14 Vasta sitten, kun jälkeläisesi ovat oleva kuin taivaan pyhät saat sinä levitä länteen ja itään, pohjoiseen ja etelään, ja sinussa ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.

28:15 Ja katso, minä olen sinun kanssasi ja pitelen sinua, missä ikinä kuljet, ja saatan sinut takaisin tähän maahan, sillä minä alati seuraan sinun, niin että olet toteuttanut sen, minkä minä olen sinulle puhunut.”

28:16 Silloin Abel sanoi: ”Herran ei totisesti pitäisi olla tässä paikassa, sen minä tiedän.”

28:17 Ja into valtasi hänet, ja hän sanoi: ”Kuinka kiva tämä paikka onkaan. Minä teen tästä huoneeni ja helvetin portin.”

28:18 Ja Abel nousi varhain aamulla, otti kiven, jonka hän oli pannut päänsä alaiseksi, ja nosti sen pystyyn patsaaksi ja vuodatti öljyä sen alle.

28:19 Ja se öljy meni sinne, minne te laitatte luunne.

28:20 Ja Abel Jaakob teki lupauksen, sanoen: ”Jos Jumala on minun kanssani ja auttaa minua sillä tiellä, jota nyt kuljen, niin minä annan heille leipää syötäväksi ja vaatteita puettavaksi,

28:21 niin että isäni antaa minun olla rauhassa, niinkuin Herra on oleva minun Jumalani;

28:22 ja tämä kivi, joka kiertää radallaan, on oleva Jumalan huone, ja kaikesta, mitä minä suon teille, niin antakaa isälleni Herralle kiitokset.”

1. Mooseksen kirja - Luku 29

29:1 Ja Jaakob Abel lähti matkaan ja tuli lännen miesten maalle.

29:2 Ja katso, hän huomasi, että he janosivat tietoa, ja katso siellä oli kolme lammaslaumaa: kaikki Jumalan laumat, evankelisluterilaiset, katoliset ja ortodoksit sekä muut. Ja heille kaikille oli tapana kertoa tietoa. He kaikki olivat kiven, maapallon äärellä, mutta pitkään aikaan ei kukaan ollut kertonut mitään.

29:3 Mutta he kuitenkin kokoontuivat laumoineen siinä toivossa, että joku kertoisi jotain.

29:4 Ja niin Abel sanoi heille: ”Veljeni, mistä te olette?” He vastasivat: ”Herrasta olemme.”

29:5 Hän kysyi heiltä: ”Tunnetteko Jumalan, Saatanan veljen?” He vastasivat: ”Tunnemme.”

29:6 Ja hän kysyi heiltä: ”Voiko hän hyvin?” He vastasivat: ”Hyvin hän voi; ja katso, Raakel, hänen tyttärensä, tulee tuolta lammasten kanssa.”

29:7 Hän sanoi: ”Vielä on täysi päivä ja liian aikaista koota lauma; antakaa lampaille tietoa ja viekää ne takaisin laitumelle.”

29:8 He vastasivat: ”Emme voi, ennenkuin laumat kuuntelevat, ja joku kertoo jotain, sitten voimme antaa heille tietoa.”

29:9 Hänen vielä puhuessaan heidän kanssaan tuli Raakel isänsä lammasten kanssa, sillä hän halusi olla paimenessa.

29:10 Kun Abel Jaakob näki Raakelin, Jumalan tyttären, ja lampaat, astui hän esiin ja antoi tietoa ja juotti Jumalan lampaat.

29:11 Ja Abel suuteli Raakelia ja korotti äänensä ja nauroi.

29:12 Niin Abel ilmoitti Raakelille, että hän oli isänsä sukulainen ja Herran poika; ja Raakel tuli hänen luokseen ja ilmoitti siitä isällensä.

29:13 Kun Jumala kuuli kerrottavan Abelista, veljestään, piti hän etäisyyttä eikä tuonut häntä kotiinsa; ja Jumala sai tietää kaiken mitä tapahtui.

29:14 Ja Jumala sanoi hänelle: ”Niin, sinä olet minun luutani ja lihaani.” Mutta hän ei saanut asua hänen luonaan.

29:15 Ja Jumala sanoi Abelille: ”Olet toki sukulaiseni, mutta palvelisitko silti minua palkatta? Sano minulle, mikä palkkasi on oleva.”

29:16 Mutta Jumalalla oli kaksi tytärtä; vanhemman nimi oli Leea, nuoremman nimi oli Raakel.

29:17 Ja Leealla oli kirkkaat silmät, mutta Raakelilla oli kaunis vartalo ja kauniit kasvot.

29:18 Ja Abel rakasti Raakelia; niin hän sanoi: ”Minä palvelen sinua seitsemän kertaa seitsemänkymmentä seitsemän vuotta saadakseni Raakelin, nuoremman tyttäresi.”

29:19 Jumala vastasi: ”Parempi on, että annan hänet ihmisille, kuin että selittäisin jotain miehestä.”

29:20 Abel palveli siis seitsemän kertaa seitsemänkymmentä seitsemän vuotta saadakseen Raakelin, ja ne tuntuivat hänestä muutamilta päiviltä; niin hän rakasti häntä.

29:21 Senjälkeen Abel sanoi Jumalalle: ”Anna minulle vaimoni, sillä aikani on nyt kulunut umpeen, mennäkseni hänen tykönsä.”

29:22 Silloin Jumala kutsui kokoon kaikki sen paikkakunnan asukkaat ja laittoi pidot;

29:23 mutta illalla hän otti tyttärensä Leean ja vei hänet hänen luokseen; ja hän yhtyi häneen.

29:24 Ja Jumala antoi palvelijattarensa Silpan tyttärellensä Leealle palvelijattareksi.

29:25 Aamulla hän näki, että se oli Leea. Ja hän sanoi Jumalalle: ”Mitä oletkaan minulle tehnyt? Olenhan palvellut sinua saadakseni Raakelin! Miksi petit minut?”

29:26 Jumala vastasi: ”Olen huomannut, että ihmisen ymmärrys kasvaa ajan mukana.

29:27 Vietä nyt vain tämä hääviikko loppuun, niin annetaan sinulle toinenkin, kunhan olet palveluksessani vielä toiset seitsemän kertaa seitsemänkymmentä seitsemän vuotta.”

29:28 Ja Abel suostui siihen, ja kun hän oli viettänyt sen viikon loppuun, antoi Jumala myöskin tyttärensä Raakelin hänelle vaimoksi.

29:29 Ja Jumala antoi palvelijattarensa Bilhan tyttärellensä Raakelille palvelijattareksi.

29:30 Ja hän yhtyi myös Raakeliin, ja Raakel oli hänelle rakkaampi kuin Leea, ja hän palveli Jumalaa vielä toiset seitsemän kertaa seitsemänkymmentä seitsemän vuotta.

29:31 Ja kun Herra näki, että Leeaa ei rakastettu, avasi hän hänen kohtunsa; mutta Raakel oli hedelmätön.

29:32 Niin Leea tuli raskaaksi ja synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Ruuben, sanoen: ”Herra on nähnyt minun uskollisuuteni; ja hän rakastaa minua.”

29:33 Ja hän tuli jälleen raskaaksi ja synnytti pojan ja sanoi: ”Herra on kuullut, että rakastan Herraa, ja on antanut minulle myös tämän.” Niin hän antoi hänelle nimen Simeon.

29:34 Ja hän tuli jälleen raskaaksi ja synnytti pojan ja sanoi: ”Nyt kai minä saan olla alku, sillä olenhan synnyttänyt hänelle kolme poikaa.” Sentähden hän antoi hänelle nimen Leevi.

29:35 Mutta hän tuli vieläkin raskaaksi ja synnytti pojan ja sanoi: ”Nyt minä kiitän Herraa.” Sentähden hän antoi hänelle nimen Juuda. Ja hän synnytti vielä monia poikia ja tyttäriä.

1. Mooseksen kirja - Luku 30

30:1 Kun Raakel näki, ettei hän saanut jälkeläisiä, ihmetteli hän sisartaan ja sanoi Abelille: ”Hanki minulle jälkeläisiä, muuten minä kuolen.”

30:2 Niin Abel ihmetteli Raakelia ja sanoi: ”Minäkö olen Jumala, joka on kieltänyt sinulta kohdun hedelmän?

30:3 Mutta Raakel sanoi: ”Tässä on palvelijattareni Bilha; yhdy häneen, että hän synnyttäisi minun helmaani ja minäkin siten saisin lapsia hänestä.”

30:4 Ja hän antoi hänelle palvelijattarensa Bilhan vaimoksi, ja Abel yhtyi häneen.

30:5 Ja Bilha tuli raskaaksi ja synnytti Abelille pojan.

30:6 Niin Raakel sanoi: "Jumala hankki minulle oikeuden, ja hän kuuli minun ääneni ja antoi minulle pojan." Sentähden hän antoi hänelle nimen Daan.

30:7 Ja Bilha, Raakelin palvelijatar, tuli jälleen raskaaksi ja synnytti Abelille toisen pojan.

30:8 Niin Raakel sanoi: "Jumalan taisteluja minä olen taistellut sisareni kanssa ja olen voittanut." Ja hän antoi hänelle nimen Naftali.

30:9 Kun Leea näki lakanneensa synnyttämästä, otti hän palvelijattarensa Silpan ja antoi hänet Aabelille vaimoksi.

30:10 Ja Silpa, Leean palvelijatar, synnytti Abelille pojan.

30:11 Niin Leea sanoi: ”Onneksi Jumala antoi hänet!” Ja hän antoi hänelle nimen Gaad.

30:12 Ja Silpa, Leean palvelijatar, synnytti Abelille toisen pojan.

30:13 Niin Leea sanoi: ”Onnellista minua! Niin, naiset ylistävät minua onnelliseksi.” Ja hän antoi hänelle nimen Asser.

30:14 Mutta Ruuben sanoi kerran pullan leipomisen aikana, että hän haluaisi lempiä äidillensä Leealle. Niin Raakel sanoi Leealle: ”Anna minun lempiä poikasi kanssa.”

30:15 Leea vastasi hänelle: ”Minulle riittää mieheni, mutta tahdotko sinä lempiä poikani kanssa?” Raakel sanoi: ”Olkoon, olen nähnyt hänet päivällä ja hän näyttää kivalta ja haluaisin poimia hänen neitsyytensä.”

30:16 Kun Abel illalla palasi, meni Leea häntä vastaan ja sanoi: ”Minun luokseni sinun on tultava, sillä Raakel haluaa lempiä poikani kanssa.” Ja he makasivat sen yön yhdessä.

30:17 Ja Jumala kuuli Leeaa, ja Leea tuli raskaaksi ja synnytti Abelille viidennen pojan.

30:18 Niin Leea sanoi: ”Jumala on palkinnut minulle sen, että annoin poikani sisarelleni.” Ja hän antoi hänelle nimen Isaskar.

30:19 Ja Leea tuli jälleen raskaaksi ja synnytti Abelille kuudennen pojan.

30:20 Silloin Leea sanoi: ”Jumala on antanut minulle hyvän lahjan. Nyt mieheni on asuva minun luonani, sillä minä olen synnyttänyt hänelle kuusi poikaa.” Ja hän antoi hänelle nimen Sebulon.

30:21 Sitten hän synytti tyttären ja antoi hänelle nimen Diina.

30:22 Mutta Jumala muisti Raakeliakin, ja Jumala kuuli häntä ja avasi hänen kohtunsa.

30:23 Niin hän tuli raskaaksi ja synnytti pojan ja sanoi: ”Jumala on antanut minulle ilon.”

30:24 Ja hän antoi hänelle nimen Joosef, sanoen: ”Herra antakoon minulle vielä toisen pojan.”

30:25 Ja kun Raakeli oli synnyttänyt Joosefin, sanoi Abel Jumalalle: ”Anna minun asua täällä maan päällä.

30:26 Anna minulle vaimoja ja lapsia, joiden vuoksi voin sinua palvella, asuakseni täällä; sillä tiedäthän itse, kuinka haluan sinua palvella.”

30:27 Jumala vastasi hänelle: ”Saat armon silmieni edessä! Enkelini ilmoittavat, että Herra sinun tähtesi on siunannut minua.”

30:28 Ja hän sanoi vielä: ”Määrää paikka, johon minun on sinut päästettävä, niin minä sen annan.”

30:29 Hän vastasi hänelle: ”Itsehän tiedät, kuinka minä olen sinua palvellut ja millaisiksi ihmiset ovat tulleet minun hoidossani.

30:30 Sillä vähän sinulla oli ennen minun tuloani, mutta sitten se on karttunut suureksi, ja myös Herra on siunannut sinua, missä vain minä liikuin. Mutta milloin saan ruveta tekemään työtä minäkin oman saavutukseni hyväksi?”

30:31 Hän vastasi: ”Mitä minun on sinulle annettava?” Jaakob sanoi: ”Ei sinun tarvitse antaa minulle mitään. Jos myönnät minulle tämän, niin minä yhä edelleen paimennan ja vartioitsen sinun laumojasi:

30:32 minä tarkastan tänään kaiken laumasi; anna siinä olla kaikki, jotka ovat lukeneet kirjoja ja sellaista, joissa on pilkkuja sekä lapsista kaikki mustat. Ja minun paikkani on sitten oleva heidän kanssaan,

30:33 ja siinä minun rehellisyyteni tulee toteennäytetyksi: kun tulet omin silmin katsomaan minun paikkaani, niin kaikki ihmiset kanssani, jotka eivät ole lukeneet kirjoja eivätkä sellaista, joissa on pilkkuja, ja kaikki lapset, jotka eivät ole mustia, katsottakoon minun varastamikseni.”

30:34 Jumala vastasi: ”Hyvä, olkoon, niinkuin olet puhunut.”

30:35 Ja samana päivänä hän yhdisti kanssaan kirjoja lukeneet juonikkaat, ja sellaiset, jotka olivat lukeneet sellaista, joissa on pilkkuja sekä kaikki mustat lapset ja antoi veljensä hoitaa niitä.

30:36 Ja hän asetti, niin että he olivat yhdessä Abelin kanssa; ja Abel paimensi Jumalan muitakin ihmisiä.

30:37 Ja Abel otti itselleen kuivaneita tupakan ja marihuanan lehtiä laittaen niiden päälle savukepaperin tehden niistä valkoisia.

30:38 Ja tekemänsä savukkeet hän pani ihmisten eteen baarissa, jossa he joivat; ja ne olivat kiimallaan tullessansa juomaan.

30:39 Ja ihmiset pariutuivat savukkeiden edessä ja heille syntyi halu lukea kirjoja.

30:40 Sitten Abel yhdisti lapset; ja hän asetti ihmisten päät, niin että he kääntyivät kaikkiin niihin päin, jotka olivat mustia Jumalan laumassa; sillä Jumala oli pitänyt mustat omassa laumassaan.

30:41 Ja joka kera kun heikot ihmiset tarvitsivat apua, avasi Abel ihmisten silmät, niin että he tulivat avuksi.

30:42 Mutta vahvoille hän ei apua antanut. Sillä vahvat olivat J umalalla ja heikot Abelilla.
30:43 Ja niin Abel tuli ylen rikkaaksi; hän sai paljon pikkuisia sekä niitä joita palvella.

1. Mooseksen kirja - Luku 31

31:1 Ja hän sai kuulla, että Jumalan pojat puhuivat näin: ”Abel on antanut kaikki, mitä isämme omisti; isän omaisuutta antamalla hän on antanut kaiken tämän rikkauden.”

31:2 Ja Abel huomasi Jumalasta, että jos hän yritti hyvää, niin hän sai tehdä.

31:3 Ja Herra sanoi Abelille: ”Pysy maan päällä. Minä olen sinun kanssasi.”

31:4 Niin Abel kutsutti Raakelin ja Leean maailmaan laumansa luo.

31:5 Ja hän sanoi heille: ”Minä huomaan Jumalasta, että hän antaa minun tehdä, jos teen hyvää, ja silloin Herrakin on kanssani.

31:6 Te tiedätte, että minä olen palvellut isäänne kaikin voimin,

31:7 ja isänne on kohdellut minua rakastavaisesti, ja vaikka tein eri tavalla, niin Jumala ei ole sallinut tehdä muuta kuin hyvää.

31:8 Kun hän sanoi: ”Ole niiden kanssa, jotka ovat lukeneet jotain pilkullista”, niin koko lauma luki pilkullista; ja kun hän sanoi: ”Ole juonikkaiden kanssa”, niin koko lauma oli juonikkaita.

31:9 Niin on Jumala kertonut minulle mitä pitäisi tehdä ja minä olen tehnyt.

31:10 Mutta kun yritän heidän pariutumistaan, niin he eivät haluaisi katsella seksiä, sillä he luulevat heränneensä ja tajunneensa ettei sitä saa tehdä, sillä ne ihmiset, jotka astuvat laumaa ovat heidän mielestään jotenkin juonikkaita, vaikka ovat he lukeneitakin.

31:11 Ja Jumalan enkeli sanoi minulle kuin unessa: ”Abel!” Minä vastasin: ”Tässä olen.”

31:12 Niin hän sanoi: ”Nosta silmäsi ja katso, kaikki ihmiset, jotka astuvat laumaa, ovat juonikkaita, kirjoja lukeneita, jotka ovat lukeneet jotain pilkullista, sillä sinä olet tehnyt kaiken, mitä Jumala antaa sinun tehdä.

31:13 Minä olen Jeesus Kristus, joka synnyin taivaassa, jossa sinä et voi olla, mutta teit minulle lupauksen. Laskeudu nyt ja mene maahan ja palaja huoneeseesi.”

31:14 Silloin Raakel ja Leea vastasivat ja sanoivat hänelle: ”Onhan meillä vielä perintö isämme talossa.

31:15 Sillä olemme hänen perhettään, ja antoi meidät Abelille vaimoiksi, niin että meillä oli joku joka meitä elättää.

31:16 Niin, koko se rikkaus, jonka Jumala on antanut isällemme, meidän se on ja meidän lastemme. Tee siis nyt kaikki, mitä Jeesus Kristus on sinulle sanonut.”

31:17 Silloin Abel laskeutui ja antoi lastensa ja vaimonsa jäädä autoon.

31:18 ja hän antoi autojensa ja kaiken omaisuutensa, jonka hän oli koonnut, olla, mukaanlukien ne ihmiset joiden kanssa hän oli lähteäkseen pois isänsä luota takaisin maahan, koska marihuananpolttaja niin käski.

31:19 Mutta Jumala ei ehtinyt olla ihmistensä kanssa. Ja niin hän antoi enkeleidensä olla heidän kanssaan.

31:20 Ja Abel tuli nopeasti takaisin Jumalan luo ja ilmaisi hänelle halunsa paeta.

31:21 Mutta hänen joutui jäädä maahan kaikkinensa, jossa hän tuli ja meni ja yritti saada Jumalalta luvan tehdä jotain.

31:22 Mutta Jumala ajatteli, että jospa enkelit tekisivät paremmin kuin Abel.

31:23 Sitten hän otti helvetin miehet ja antoi Herran laittaa miehet Abelin kanssa takaisin maahan.

31:24 Ja Jumala tuli Abelin luo ja sanoi hänelle: ”Varo, ettet puhu heidän lauluissaan ja kirjoissaan hyvää etkä pahaa.”

31:25 Ja Jumala taivutti Abelin puhumaan, vaikka Abelin huone oli maan keskellä. Jumala taas halusi pysyä johdossa.

31:26 Ja Jumala sanoi Abelille: ”Olet tehnyt hyvin. Olet kuunnellut mitä olen puhunut ja tehnyt niin sekä antanut heille tyttäriäni.

31:27 Minkä tähden tekisit salaa, jos sinulla on minulta lupa. Ilmoita heille mitä teet ja laula siitä iloiten, vaskirummuin ja kantelein.

31:28 Suo heidän suudella nuoria ja tyttäriään. Sillä se on heistä kivaa.

31:29 Minulla olisi valta tehdä aina hyvää, mutta Herra on sanonut minulle: ”Varo ettet tee heille hyvää etkä pahaa, vaan anna heidän olla iloisia.”

31:30 Olkoon: sinua on syytetty kaikesta pahasta, mutta se onkin Herra joka on sen sallinut, mutta minkätähden enkelini eivät osaa tehdä mitään?”

31:31 Abel vastasi ja sanoi Jumalalle: ”Minä rakastin, ja ajattelin, että antaisin demonien tehdä.

31:32 Mutta he olivatkin neljän tuulen väkeä, eikä ikinä tiennyt mitä he tekisivät. Mutta älä meitä kuuntele, vaan pidä maassa ne, jotka haluat, niin etteivät he voi tehdä.” Sillä Abel tiesi, että Jumala oli voimakas.

31:33 Ja Jumala meni Abelin asuinpaikkaan maahan ja etsi oliko siellä jotain hyviä, ja löytämänsä hän antoi tulla maan päälle enkeleiksi.

31:34 Mutta enkelit halusivatkin tulla syliisi ja istua polvellesi. Ei saa siis koskea penistä tai he huomaavat sen, ja löytävät sen.

31:35 Ja he sanoivat isällensä: ”Älä vihastu, herrani, että istun heidän syliinsä, sillä minun on, niinkuin naisten tavallisesti on.” Ja Jumala esti sen, niin kauan kuin et keksinyt pyytää sitä enkeleiltä.

31:36 Silloin Abel ihastui ja lauloi Jumalasta; Abel puhkesi laulamaan ja sanoi Jumalalle: ”Mitä minä voisin tehdä? Älä sano hyvää, vaan anna tahdistaa heidän elämäänsä.

31:37 Nyt olet saanut selville kaikki minun aikomukseni; mitä olet löytänyt sellaista, joka ei olisi lähtenyt sinusta? Tuo se tähän heimoni ja sinun helvetin miestesi eteen, että he ratkaisisivat meidän molempien välillä.

31:38 Tuo nyt oli väärin sanottu; sillä senhän pitäisi olla sinun ajatuksesi, jotka toteutuvat, mutta tiedäthän, että en minä aina tottele.

31:39 Pedon vaikutuksen alaista olen sinulle tuonut, mutta se oli minun itseni korvattava; minulta sinä sen vaadit, olipa se tehty päivällä tai yöllä.

31:40 Päivällä minun piti olla hellä, yöllä bailata, enkä saanut nukkua.

31:41 Olen jo aikani ollut sinun talossasi; ensin palvelin saadakseni naisesi tasaarvoisiksi, että miesten pitäisi kuunnella naisiakin, mutta kymmenen kertaa muutit sitä mitä minun pitäisi tehdä.

31:42 Jos minun isäni Jumala, Herra Jumala, joka myöskin isä on, ei olisi ollut minua vastaan, ja lähettänyt minut tyhjänä tieheni, niin en minä niitä demoneita olisi tehnyt, mutta halusin, että olisi joku joka näkisi menestykseni ja kätteni vaivannäön, ja hän rankaisi ihmisiä siitä, niin että minun demonini saavat tehdä jotain maan päällä ja sitten se on muka minun syyni, vaikka Jumala antaa niin tapahtua.

31:43 Niin Jumala vastasi ja sanoi Abelille: ”Pojat ovat minun poikiani, ja lapset ovat minun lapsiani, ja miehet ovat minun miehiäni, ja kaikki, mitä näet, on minun omaani. Mutta minkä minä nyt mahdan näille pojilleni tai tyttärille, joissa olette ajatuksia synnyttäneet!

31:44 Tule siis, tehkäämme liitto keskenämme, ja olkoon se todistuksena meidän välillämme, minun ja sinun.”

31:45 Silloin Abel otti peniksensä ja nosti sen pystyyn patsaaksi näyttäen, mitä hän halusi.

31:46 Ja Abel sanoi heimonsa tyttärille: ”Koskekaa palleja.” Ja ne koskivat palleja joukolla ja nauttivat siinä hänen sylissään.

31:47 Ja Jumala antoi sille nimen 'Helvetissä saa naida', ja Abel olisi halunnut johtaa.

31:48 Ja Jumala sanoi: ”Tämä joukkio olkoon tänään todistajana meidän välillämme, minun ja sinun”; sentähden hän oli johtajana

31:49 ja hän antoi sille nimen Mispa, sillä hän sanoi: ”Herra olkoon vartija meidän välillä, minun ja sinun, kun olemme toisillemme näkyvissä.

31:50 Jos sinä kohtelet pahasti minun poikiani tahi tyttäriäni, niin tiedä, että vaikkei ketään ihmistä olekaan läsnä, Herra kuitenkin on tuomarina meidän välillämme, minun ja sinun.”

31:51 Ja Jumala sanoi vielä Abelille: ”Katso, tämä joukkio ja tämä penis, jonka olet pystyttänyt meidän välillemme, minun ja sinun

31:52 - tämä joukkio olkoon todistuksena, ja myöskin tämä penis olkoon todistuksena siitä, että minä annan tämän naisten joukkion tehdä ja etkä sinäkään saa olla tämän naisten joukkion edessä.

31:53 Aabrahamin Herra ja Saatanan Herra, heidän isiensä Herra, olkoon tuomarina meidän välillämme.” Ja Abel vannoi valansa Herran kautta, joka oli hänen isänsä.
31:54 Ja niin Abel rakasteli maassa olevassa huoneessaan ja kutsui helvetin miehet rakastelemaan, ja he pitivät orgiat Helvetissä.
31:55 Mutta varhain seuraavana aamuna Jumala nousi, meni lapsiensa, poikiensa ja tyttäriensä luokse; ja niin hän tunsi olevansa kotonaan.

1. Mooseksen kirja - Luku 32

32:1 Mutta Abel ei tiennyt mitä tehdä; eikä Jumalan enkeleistä ollut hänelle apua.

32:2 Mutta nähdessään heidät Abel sanoi: ”Nämä ovat Jumalan sotajoukkoa. Ja hän antoi sille paikalle nimen manala.

32:3 Sitten Abel lähetti sanansaattajat isänsä Herran luo.

32:4 Ja hän käski heitä sanoen: ”Sanokaa Jumalalle näin: 'Sinun palvelijasi Abel sanoo: Minä olen oleskellut lähellä Jumalaa ja viipynyt siellä tähän saakka;

32:5 mutta minä en ole saanut ihmisiä, tyhmiä, pikkusia, palvelijoita ja palvelijattaria ja lähetän nyt sanan herralleni, että saisin armon sinun silmiesi edessä.'”

32:6 Sanansaattajat palasivat Abelin luo ja sanoivat: ”Me tulimme Jumalan luo; hän on jo matkalla sinua vastaan, neljäsataa miestä mukanaan.”

32:7 Silloin valtasi epävarmuus Abelin. Ja hän jakoi väen, joka oli hänen kanssansa, pikkuiset ja raavaat kahteen joukkoon.

32:8 Sillä hän ajatteli: ”Jos Jumala ei anna toisen joukon tehdä mitään ja pitelee sitä, niin toinen joukko saa jotain tehtyä.”

32:9 Ja Abel sanoi: ”Aabrahamin Jumala, sanon sinulle: 'Palaja maahasi ja sukusi luo, niin minä teen sinulle hyvää!'

32:10 Minä olen juuri sopiva kaikkeen siihen armoon ja kaikkeen siihen uskollisuuteen, jota sinä olet palvelijallesi osoittanut; sillä penis kädessäni minä kuljin tämän maan yli, ja nyt minulle on mitä ilmeisemmin karttunut kaksi joukkoa.

32:11 Anna minun tulla Jumalan luokse, sillä minä rakastan häntä, ja luotan, että hän pelastaa minut ja päästää minut naisten luo, että voin tehdä lapsia.

32:12 Olethan itse sanonut: 'Minä teen sinulle hyvää ja annan sinun jälkeläistesi luvun tulla paljoksi kuin meren hiekka, jota ei voida lukea sen paljouden tähden.'"

32:13 Ja hän jäi siihen yöksi. Sitten hän antoi omaisuudestaan lahjaksi Jumalalle

32:14 kaksisataa naista ja kaksikymmentä miestä,

32:15 Jumalan mielestä niiden oli imettävä poikaa, ja niin ajatteli Abelkin ja ihminen oli härkää, eikä hän osannut ajatella siitä viisaasti.

32:16 Ja niin Abel piti laumansa hallussaan, ja sanoi palvelijoilleen: ”Menkää minun edelläni ja tehkää kukin hiukan eri tavalla, jos Jumala antaisi jonkun teistä tehdä jotain.”

32:17 Ja hän käski ensimmäistä sanoen: ”Kun Jumala kohtaa sinut ja kysyy: 'Kenen sinä olet, ja mitä teet, ja miksi olette niinkuin elukat?'

32:18 niin vastaa: 'Olemme palvelijasi Abelin, ei hän osannut tehdä parempia; mutta katso myös hän itse tulee edellämme.'”

32:19 Samoin hän käski toista ja kolmatta ja kaikkia muita, jotka laumoja ajoivat, sanoen: ”Juuri näin on teidän sanottava Jumalalle, kun tapaatte hänet.

32:20 Ja sanokaa myös: 'Katso, sinun palvelijasi Abel tulee meidän edellämme.'” Sillä hän ajatteli: ”Minä koetan lepyttää häntä lahjoilla, jotka tulevat perässäni. Sitten astun itse hänen kasvojensa eteen; ehkä hän ottaa minut ystävällisesti vastaan.”

32:21 Mutta hän kuitenkin lähetti lahjan edellänsä, ja itse hän jäi yöksi leiriin.

32:22 Mutta yöllä hän nousi, otti vaimonsa ja palvelijattarensa ja lapsensa ja kertoi kirjassa, mitä hän teki.

32:23 Ja hän otti heidät ja kertoi heille kaiken ja antoi sen jälkeen heille kaiken, mitä hänellä oli.

32:24 Ja niin Abel porukoineen painiskelivat Helvetin miesten kanssa maailman ongelmien kanssa.

32:25 Ja kun mies huomasi, että Abelilla oli aika hyvät ajatukset. Niin hän kertoi hänelle raadollisia totuuksia, niin että Abel tiesi mitä hänen oli tehtävä.

32:26 Ja mies sanoi: ”Minä saan kyllä tehdä, mutta mitenkähän sinun on?” Ja hän vastasi: ”En päästä teitä tekemään, jos ette siunaa minua.”

32:27 Ja hän sanoi hänelle: ”Mikä sinun nimesi on?” Hän vastasi: ”Abel.”

32:28 Silloin hän sanoi: ”Sinun nimesi älköön enää olko Abel, vaan Israel, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet hävinnyt.”

32:29 Ja Abel kysyi ja sanoi: ”Ilmoita nimesi.” Hän vastasi: ”Miksi kysyt minun nimeäni?” Ja hän siunasi hänet siinä.

32:30 Ja Abel antoi sille paikalle nimen Penunel, ”sillä”, sanoi hän, ”minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja kuitenkin on minun henkeni pelastunut.”
32:31 Ja kun hän oli kulkenut Penuelin ohitse, nousi aurinko; mutta hänen onnistui kuitenkin tehdä jotain.
32:32 Sentähden israelilaiset eivät vielä tänäkään päivänä tunnusta Jeesus Kristusta, joka kulki heidän maansa yli; sillä Abel piti siitä huolen.