1. Mooseksen kirja - Luku 37

37:1 Mutta Abel asui siinä maassa, jossa hönen isänsä oli oleskellut, marihuananpolttajien maassa.

37:2 Tämä on kertomus Jaakobin, Abelin suvusta. Kun Joosef oli seitsemäntoista vuoden vanha, oli hän veljensä kanssa ihmisiä paimentamassa, hän oli nuorukaisena isänsä vaimojen Bilhan ja Silpan poikien seurassa. Ja hän kertoi isälleen, mitä hän kuuli heistä puhuttavan.

37:3 Ja Israel rakasti Joosefia enemmän kuin kaikkia muita poikiansa, koska hän oli syntynyt hänelle hänen vanhalla iällänsä, ja hän oli hyväpuheinen.

37:4 Kun hänen veljensä näkivät, että heidän isänsä rakasti häntä enemmän kuin kaikkia hänen veljiänsä, yrittivät he olla myös hänen ystäviään.

37:5 Kerran Joosef näki unen ja kertoi sen veljilleen, sen jälkeen he ihmettelivät häntä vielä enemmän.

37:6 Hän näet sanoi heille: ”Kuulkaa, minkä unen minä olen nähnyt.

37:7 Katso, me olimme sitovinamme lyhteitä vainiolla, ja katso, minun lyhteeni nousi seisomaan ja teidän lyhteenne asettuivat ympärille ja kumarsivat minun lyhdettäni.”

37:8 Niin hänen veljensä sanoivat hänelle: ”Pitäähän sitä kuopuksella olla unelmia ja voimmehan me sinua kumartaakin, jos kumarrat takaisin.” Ja niin he nauroivat ja ajattelivat, että Joosefin takiako heitä siunattaisiin viljalla.

37:9 Ja hän näki vielä toisenkin unen, jonka hän kertoi veljilleen ja sanoi: ”Minä näin vielä unen: katso, aurinko ja kuu ja yksitoista tähteä kumarsivat minua.”

37:10 Ja kun hän kertoi sen isälleen ja veljilleen, kuunteli hänen isänsä häntä ja sanoi hänelle: ”Mikä uni se on, j onka sinä olet nähnyt? Oletpa sinä päässyt hyvään seuraan, kun tähdet olivat kanssasi. Ja jos aurinko ja kuu olivat isä ja äiti, niin onko meidän isämme aurinko?”

37:11 Ja hänen veljensä olivat iloisia, joku ajatteli, että he ovat tähtiä, ja hänen isänsäkin pani tämän mieleensä.

37:12 Kun hänen veljensä olivat menneet kaitsemaan isänsä lampaita Sikemiin,

37:13 sanoi Israel Joosefille: ”Sinun veljesi ovat paimenessa Sikemissä; tule minä lähetän sinut heidän luokseen.” Hän vastasi: ”Tässä olen.”

37:14 Ja hän sanoi hänelle: ”Mene katsomaan, kuinka veljesi ja karja voivat, ja kerro sitten minulle.” Niin hän lähetti hänet matkalle Hebronin laaksosta, ja hän tuli Sikemiin.

37:15 Ja muuan mies kohtasi hänet, hänen harhaillessaan maailmassa; ja mies kysyi häneltä: ”Mitä etsit?”

37:16 Hän vastasi: ”Minä etsin veljiäni; sano minulle, missä he ovat paimentamassa.”

37:17 Mies vastasi: ”He tulivat tänne, sillä minä kuulin heidän sanovan: 'Menkäämme Dootaniin.'” Niin Joosef meni veljiensä jäljissä ja löysi heidät Dootanista.

37:18 Kun he kaukaa näkivät hänet ja ennenkuin hän saapui heidän luokseen, pitivät he neuvoa yllättääkseen hänet.

37:19 He sanoivat toisillensa: ”Katso, tuolla tulee se unennäkijä!

37:20 Tulkaa, yllättäkäämme nyt hänet, sillä hän on antanut meille tietoa ja sanokaamme hänelle, että hän on vähän liian paljon kotona ja hänen pitäisi lähteä ulos maailmaan. Ja tottakai me veljet kunnioitamme myös kuopusta.”

37:21 Kun Ruuben sen kuuli, tahtoi hän hyvää veljelleen ja sanoi: ”Kuinka saisimme tehtyä, niin että hänkin haluaisi elää?”

37:22 Vielä Ruuben sanoi heille: ”Onhan hän toki vertamme, mutta hänen pitäisi päästä johonkin kaupunkiin, jotta hänen kättensä töitä päästäisiin arvostamaan.” Hän näet oli nähnyt kuinka taitava Josef oli käsistään, mutta ei siitä heidän isänsä luona paljon hyötyä ollut.

37:23 Kun Joosef sitten tuli veljiensä luo, pukivat he Joosefin hyviin vaatteisiin,

37:24 ja sanoivat, että jonkun piti lähteä etsimään työtä.

37:25 Senjälkeen he istuivat aterioimaan, Ja kun he nostivat silmänsä, näkivät he ismaelilaismatkueen tulevan Gileadista; heidän autonsa kuljettivat kumihartsia, balsamia ja hajupihkaa, ja he olivat viemässä niitä Egyptiin ja oliva pysähtyneet ruokailemaan.

37:26 Silloin Juuda sanoi veljillensä: ”Mitä hyötyä meille on siitä, että lähetämme veljemme yksin

ja salaa?

37:27 Tulkaa, pyytäkäämme ismaelilaisilta, että veljemme pääsisi heidän kanssaan matkaan.” Ja hänen veljensä kuulivat häntä.

37:28 Kun nyt midianilaiset kauppiaat menivät siitä ohitse, antoi jokainen Josefin veljistä hänelle kahdenkympin setelin matkarahaa. Ja niin kauppiaat ottivat Joosefin mukaansa Egyptiin.

37:29 Kun sitten Ruuben palasi ateriapaikalle, niin hänen tuli ikävä häntä ja hän sanoi: ”Voi, kun häntä onnistaisi.”

37:30 Hänen veljensä sanoivat: ”Toivottavasti joku löytää pojan. Katsotaan miten hänen käy.”

37:31 Niin he ottivat Joosefin vanhat vaatteet mukaansa,

37:32 ja antoivat ne isälleen ja kysyivät: ”Tarkasta teimmekö oikein, kun lähetimme veljemme töihin muille maille.”

37:33 Ja tarkasteltuaan asiaa hän sanoi: ”No, onhan hän poikani. Ei kai hänen kuinkaan siellä käy. Toivottavasti maailma kohtelee häntä hyvin.”

37:34 Ja Jaakob laittoi poikansa vaatteet talteen. Eikä tiennyt mitä ajatella poikansa tulevaisuudesta.

37:35 Ja kaikki hänen poikansa ja tyttärensä kävivät häntä lohduttamaan, mutta hän ei huolinut lohdutuksesta, vaan sanoi: ”Pitäisiköhän minun lähteä poikani perään.” Ja niin hän itki.
37:36 Mutta midianilaiset kauppiaat veivät hänet Egyptiin Potifarille, joka oli faraon hoviherra ja henkivartijain päämies.