1. Mooseksen kirja - Luku 34

34:1 Ja Diina, Leean tytär, jonka hän oli synnyttänyt Abelille, meni tapaamaan sen maan poikia.

34:2 Ja hän näki marihuananpolttajan ja vietteli hänet, makasi hänen kanssaan.

34:3 Ja hänen sydämensä kiintyi Diinaan, Abelin tyttäreen, ja hän piti tytöstä ja viihdytteli häntä.

34:4 Ja marihuananpolttaja puhui isällensä sanoen: ”Anna minulle tämä tyttö vaimoksi, ei minulla ole muuta.”

34:5 Ja Abel oli saanut kuulla, että marihuananpolttaja oli rakastellut hänen tyttärensä Diinan kanssa; mutta miehet olivat lauman kanssa maailmassa, mutta Abel puhui niin, että he saisivat rakastella.

34:6 Ja niin marihuananpolttajan isä puhutteli Abelia.

34:7 Ja Abelin pojat tulivat maailmasta. Kuultuaan, mitä oli tapahtunut, miehet ihastuivat kovin siitä, että joku oli tehnyt semmoisen teon, että oli maannut Abelin tyttären kanssa; sillä semmoistakin saa tehdä.

34:8 Niin isä puhui heille sanoen: ”Poikani marihuananpolttajan sydän on mielistynyt teidän sisareenne; antakaa hänet hänelle vaimoksi.

34:9 Lankoutukaa meidän kanssamme, antakaa te tyttäriänne meille, ja ottakaa te itsellenne meidän tyttäriämme,

34:10 ja jääkää asumaan meidän luoksemme. Maa ei ehkä ole teille niin avoinna kuin haluaisitte, mutta saatte asua siinä ja kierrellä siinä ja asettua sinne.”

34:11 Ja marihuananpolttaja sanoi tytön isälle ja veljille: ”Suokaa minun saada armo silmienne edessä, ja antakaa minulle se mitä vaadin.

34:12 Vaikka antaisitte minunlle morsiamen ja kuinka suuret antimet tahansa; niin minä en anna teidän tehdä enempää kuin se, minkä isä antaa tehdä. Antakaapa nyt minulle se tyttö vaimoksi.”

34:13 Sillä hän tiesi, että Abelin pojat ovat petollisia, vaikka olisivatkin antaneet hänelle heidän sisarensa Diinan;

34:14 he sanoivat heille: ”Me voisimme tietysti tehdä, niin että antaisimme sisaremme sellaiselle, jonka ympärillä emme saa olla, sillä olisihan se hyvin tehty.

34:15 Me tiedämme, että olette erilaisia kuin me, ja haluamme olla ympärillänne.

34:16 Mutta vaikka me emme saisi tehdä niin, niin me annamme tyttäriämme teille, vaikka emme aisikaan itsellemme tyttäriänne, saati asettua luoksenne ja tulla yhdeksi kansaksi.

34:17 Mutta jos ette kuule meitä, niin me otamme sisaremme ja menemme tiehemme.

34:18 Ja heidän puheensa kelpasi isälle ja marihuananpolttajalle.

34:19 Eikä nuori mies viivytellyt niin tekemästä, sillä hän oli mieltynyt Abelin tyttäreen; ja hän oli suuremmassa arvossa kuin kukaan muu hänen isänsä perheessä.

34:20 Niin menivät isä ja hänen poikansa kaupunkinsa porttiin ja puhuivat kaupunkinsa miehille sanoen:

34:21 “Ei tiedä, mitä näillä miehillä on mielessä; älkäämme siis antako heidän asettua tähän maahan ja kierrellä siinä, sillä maahan kuuluu meille. Ottakaamme me heidän tyttäriämme vaimoiksi, mutta älkäämme antako miehiämme heille.

34:22 Sillä eivät he ole tulleet rauha mielessä, eivätkä he halua ajatella niinkuin me, sillä he haluavat, että meidät lynkataan, kuten heidät itsekin lynkattiin.

34:23 Tulivathan silloin heidän autonsa ja tavaransa ja kaikki naisensa meidän omiksemme. Miksi me heidät silloin lynkkasimme?

34:24 Ja he kuulivat isää ja hänen poikaansa, kaikki, jotka kulkivat hänen kaupunkinsa portista; ja niin kaikki, jotka kulkivat hänen kaupunkinsa portista, yrittivät ymmärtää.

34:25 Ja niin Jumalan päivänä, kun he olivat kipeimmillään. Abelin kaksi poikaa, Simeon ja Leevi, Diinan veljet, ottivat kumpikin miekkansa ja nyökkäsivät, sillä kaikki tiesivät mistä oli kysymys: Olisi pitänyt antaa teot anteeksi ja olla lynkkaamatta.

34:26 Myöskin isä ja poika olivat ymmärtäneet, että anteeksianto olisi paras ratkaisu.

34:27 Näin ihmisten pitäisi antaa anteeksi haavoitettujen teot, kun he ryöstävät, raiskaavat ja tappavat.

34:28 Heille pitäisi antaa lapsia, joita hoitaa ja työtä ja kaikkea, mitä maailmassa on tarjolla.

34:29 Ja kaikesta tavarasta, lapsista ja vaimoista, joita he saisivat, olisivat he kiitollisia, kun heille vain annettaisiin samoin kuin muille.

34:30 Niin Abel sanoi: ”Te olette syösseet minut onnettomuuteen, saattaneet minut tämän maan asukkaiden vihoihin. Minun joukkoni on vähäinen; mutta jos kokoatte ne teitä vastaan, niin he tuhoavat teidät, ja niin teidät ja teidän sukunne tuhotaan.
34:31 Mutta he vastasivat: ”Pitäisikö meidän kohdella rikollista kuin kuningasta!”