1. Mooseksen kirja - Luku 47

47:1 Ja Joosef meni ja ilmoitti isälle, sanoen: “Minun isäni ja veljeni ovat tulleet autoineen ja pyörineen, kaikkine omaisuuksineen, tulleet marihuananpolttajien maasta, ja katso, he tulivat taivaaseen.”

47:2 Ja hän oli ottanut mukaansa veljensä sekä sen joka kirjoitti; heidät hän toi isän eteen.

47:3 Niin isä kysyi hänen veljeltänsä: “Mikä on teidän ammattinne? He vastasivat isälle: “Me, sinun palvelijasi, olemme paimenia, me niinkuin isämmekin.”

47:4 Ja he sanoivat vielä isälle: “Me olemme tulleet asuaksemme jonkun aikaa tässä taivaassa; sillä palvelijasi eivät tienneet miten autojen pitäisi kulkea, koska kova tarve on marihuananpolttajien maassa. Suo siis palvelijasi onnistua taivaassa.”

47:5 Niin isä sanoi: Joosefille: “Isäsi ja veljesi ovat tulleet sinun luoksesi.

47:6 Taivas olisi avoinna sinun edessäsi; anna isäsi ja veljiesi asua parhaassa osassa.

Asukoot taivaassa; ja jos tiedät heidän joukossaan olevan kelvollisia miehiä, niin aseta heidät minun ihmisteni apureiksi.”

47:7 Senjälkeen Joosef toi isänsä Jaakobin isän luokse. Ja Jaakob toivotti isälle siunausta.

47:8 Niin isä kysyi Jaakobilta: “Kuinka monta ikävuotta sinulla on?”

47:9 Jaakob vastasi isälle: “Minun vaellusaikani on kestänyt sata kolmekymmentä vuotta. Lyhyitä, mutta ihania olivat minun elinvuosieni päivät ja minä olen elinvuosiltani elänyt pitempään kuin, mikä isilläni oli vaelluksensa aikana.”

47:10 Ja Jaakob toivotti isälle siunausta ja lähti hänen luotaan.

47:11 Ja Joosef siloitti isänsä ja veljiensä tietä ja antoi heille taivaspaikan taivaan parhaasta osasta, niinkuin isä oli hänen käskenyt tehdä.

47:12 Niin Joosefin isä ja veljet ja koko isänsä perhe sai tarvitsemansa taivaasta.

47:13 Ja niin he saivat parasta mitä taivaalla oli antaa; ja heillä oli asiat hyvin, sillä taivaassa kaikilla oli mitä he tarvitsivat.

47:14 Ja taivaassa ei tarvinnut rahaa, sillä isä antoi auliisti parasta mitä löytyi.

47:15 Kun taivaassa kaikki oli ilmaista, niin tulivat taivaassa asujat isän luo, sanoen: “Anna meille tekemistä. Miksi emme saisi elää myös täällä? Kaikkihan on sinulle ilmaista.”

47:16 Herra vastasi: “Minä annan teille autoja. Jospa teillä olisi niiden kanssa puuhaa, osaanhan minä niitä tehdä.”

47:17 Ja niin he saivat Herralta autoja, ja Herra antoi heidän puhua, seurata häntä, ja olla aikuisia sekä viisaita. Niin hän ehätti antamaan heille sitä mitä he halusivat jo ennenkuin he sitä tiesivät haluavankaan.

47:18 Niin kului aika taivaassa. Sitten he tulivat taas hänen luoksensa ja sanoivat hänelle: “Emme tahdo salata herraltamme, mutta meille ei enää ole huvia autoista. Etkö sinä voisi antaa meille kehomme ja maata.

47:19 Miksi me emme saisi elää sinun silmiesi edessä? Annat meille kyllä syötävää, niin että seuraisimme sinua. Nyt pyydämme, että antaisit meidän rakastella ja saada jälkeläisiä, niin että eläisimme.”

47:20 Niin isä antoi heille maata, ja niin taivaan asukit saivat jokainen vainionsa, jotta heillä olisi tekemistä. Niin maa tuli ihmisten omaksi.

47:21 Ja hän siirsi talot taivaasta maan ääreen, taivaan toisesta äärestä toiseen saakka.

47:22 Papit eivät osanneet tulkita Raamattua, sillä papeilta puuttui määrätty rohkeus saada Abelilta tietoa ja he tulkitsivat niin, etteivät he ymmärtäisi mitä kuulivat. Sentähden hänen tarvitsi opettaa tulkisemisen taito jollekin muulle.

47:23 Ja Herra sanoi kansalle: “Katso, minä olen nyt antanut hänet joka tulkitsee, niin että ymmärtäisitte; katso, tässä olisi teille tietoa, jota lukea.
47:24 Tiedosta teidän olisi kiitettävä Seetiä, joka kirjoitti isälle; totta kai myös Abel haluaisi kirjoittaa, mutta minä olen teille sana, olkoon se teille lukemiseksi, jotta saatte nauttia, niin teille kuin vaimoillenne ja lapsillenne.”
47:25 He vastasivat: “Sinä olet ruokkinut niin mieltämme kuin meitä itseämme; suo meidän nyt vain saada armo herramme silmien edessä, niin olemme isän palvelijoita.”
47:26 Niin Herra teki sen säädökseksi, joka vielä tänäkin päivänä on voimassa maan ajatuksista, että oli annettava viidennen eli Seetin ajatella, mutta pappien ajatukset olivat isän omia.
47:27 Niin isä jäi asumaan taivaaseen; hänen sukunsa asettui sinne, mutta he eivät enää saaneet jälkeläisiä.
47:28 Ja Herra eli maan päällä seitsemäntenä ja oli välillä toista, koska ne tykkäsivät toisesta.
47:29 Kun lähestyi aika, jolloin isän oli synnyttävä, puhui hän Herralle ja sanoi hänelle: “Jos olen saanut armon sinun silmiesi edessä, niin anna enkeleiden rakastella kanssani ja osoita minulle laupeus ja uskollisuus: anna minun syntyä rikkaaseen maahan,
47:30 sillä minä en tahdo tehdä liikaa työtä; tuo siis minut rikkaaseen maahan ja anna minun syntyä perheeseeni.” Hän vastasi: “Minä teen, niinkuin sanot.”
47:31 Hän sanoi: “Lupaa se minulle.” Ja hän lupasi. Silloin isä rukoili, että hänen vuotensa kuluisivat ajatuksella Herran kanssa.