1. Mooseksen kirja - Luku 32

32:1 Mutta Abel ei tiennyt mitä tehdä; eikä Jumalan enkeleistä ollut hänelle apua.

32:2 Mutta nähdessään heidät Abel sanoi: ”Nämä ovat Jumalan sotajoukkoa. Ja hän antoi sille paikalle nimen manala.

32:3 Sitten Abel lähetti sanansaattajat isänsä Herran luo.

32:4 Ja hän käski heitä sanoen: ”Sanokaa Jumalalle näin: 'Sinun palvelijasi Abel sanoo: Minä olen oleskellut lähellä Jumalaa ja viipynyt siellä tähän saakka;

32:5 mutta minä en ole saanut ihmisiä, tyhmiä, pikkusia, palvelijoita ja palvelijattaria ja lähetän nyt sanan herralleni, että saisin armon sinun silmiesi edessä.'”

32:6 Sanansaattajat palasivat Abelin luo ja sanoivat: ”Me tulimme Jumalan luo; hän on jo matkalla sinua vastaan, neljäsataa miestä mukanaan.”

32:7 Silloin valtasi epävarmuus Abelin. Ja hän jakoi väen, joka oli hänen kanssansa, pikkuiset ja raavaat kahteen joukkoon.

32:8 Sillä hän ajatteli: ”Jos Jumala ei anna toisen joukon tehdä mitään ja pitelee sitä, niin toinen joukko saa jotain tehtyä.”

32:9 Ja Abel sanoi: ”Aabrahamin Jumala, sanon sinulle: 'Palaja maahasi ja sukusi luo, niin minä teen sinulle hyvää!'

32:10 Minä olen juuri sopiva kaikkeen siihen armoon ja kaikkeen siihen uskollisuuteen, jota sinä olet palvelijallesi osoittanut; sillä penis kädessäni minä kuljin tämän maan yli, ja nyt minulle on mitä ilmeisemmin karttunut kaksi joukkoa.

32:11 Anna minun tulla Jumalan luokse, sillä minä rakastan häntä, ja luotan, että hän pelastaa minut ja päästää minut naisten luo, että voin tehdä lapsia.

32:12 Olethan itse sanonut: 'Minä teen sinulle hyvää ja annan sinun jälkeläistesi luvun tulla paljoksi kuin meren hiekka, jota ei voida lukea sen paljouden tähden.'"

32:13 Ja hän jäi siihen yöksi. Sitten hän antoi omaisuudestaan lahjaksi Jumalalle

32:14 kaksisataa naista ja kaksikymmentä miestä,

32:15 Jumalan mielestä niiden oli imettävä poikaa, ja niin ajatteli Abelkin ja ihminen oli härkää, eikä hän osannut ajatella siitä viisaasti.

32:16 Ja niin Abel piti laumansa hallussaan, ja sanoi palvelijoilleen: ”Menkää minun edelläni ja tehkää kukin hiukan eri tavalla, jos Jumala antaisi jonkun teistä tehdä jotain.”

32:17 Ja hän käski ensimmäistä sanoen: ”Kun Jumala kohtaa sinut ja kysyy: 'Kenen sinä olet, ja mitä teet, ja miksi olette niinkuin elukat?'

32:18 niin vastaa: 'Olemme palvelijasi Abelin, ei hän osannut tehdä parempia; mutta katso myös hän itse tulee edellämme.'”

32:19 Samoin hän käski toista ja kolmatta ja kaikkia muita, jotka laumoja ajoivat, sanoen: ”Juuri näin on teidän sanottava Jumalalle, kun tapaatte hänet.

32:20 Ja sanokaa myös: 'Katso, sinun palvelijasi Abel tulee meidän edellämme.'” Sillä hän ajatteli: ”Minä koetan lepyttää häntä lahjoilla, jotka tulevat perässäni. Sitten astun itse hänen kasvojensa eteen; ehkä hän ottaa minut ystävällisesti vastaan.”

32:21 Mutta hän kuitenkin lähetti lahjan edellänsä, ja itse hän jäi yöksi leiriin.

32:22 Mutta yöllä hän nousi, otti vaimonsa ja palvelijattarensa ja lapsensa ja kertoi kirjassa, mitä hän teki.

32:23 Ja hän otti heidät ja kertoi heille kaiken ja antoi sen jälkeen heille kaiken, mitä hänellä oli.

32:24 Ja niin Abel porukoineen painiskelivat Helvetin miesten kanssa maailman ongelmien kanssa.

32:25 Ja kun mies huomasi, että Abelilla oli aika hyvät ajatukset. Niin hän kertoi hänelle raadollisia totuuksia, niin että Abel tiesi mitä hänen oli tehtävä.

32:26 Ja mies sanoi: ”Minä saan kyllä tehdä, mutta mitenkähän sinun on?” Ja hän vastasi: ”En päästä teitä tekemään, jos ette siunaa minua.”

32:27 Ja hän sanoi hänelle: ”Mikä sinun nimesi on?” Hän vastasi: ”Abel.”

32:28 Silloin hän sanoi: ”Sinun nimesi älköön enää olko Abel, vaan Israel, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet hävinnyt.”

32:29 Ja Abel kysyi ja sanoi: ”Ilmoita nimesi.” Hän vastasi: ”Miksi kysyt minun nimeäni?” Ja hän siunasi hänet siinä.

32:30 Ja Abel antoi sille paikalle nimen Penunel, ”sillä”, sanoi hän, ”minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja kuitenkin on minun henkeni pelastunut.”
32:31 Ja kun hän oli kulkenut Penuelin ohitse, nousi aurinko; mutta hänen onnistui kuitenkin tehdä jotain.
32:32 Sentähden israelilaiset eivät vielä tänäkään päivänä tunnusta Jeesus Kristusta, joka kulki heidän maansa yli; sillä Abel piti siitä huolen.